Tunnustelua suupotilaan kanssa

Saavuin tallille hieman myöhemmin kuin tavallisesti, sillä tyttäreni kerkesi heräämään ennen lähtöäni. Ehdimme toivottaa kivaa päivää ja sanomaan heipat. Coco oli karsinassa koskemattomana. Näin harjapaksin lähellä, joten rupesin harjaamaan. Hetken kuluttua kuulin vilkasta komentelua ja luokseni harppoi tallityöntekijä. Hän tarjoutui hakemaan varusteet (ah, ihana! Cocon karsina on kauimmaisessa nurkassa satulahuoneilta) ja ilokseni huomasin suitsissa ehjät kolmipala-oliivit.

Cocon suussa oli vielä pienet jäljet, mutta kuten arvelin; minun ei annettaisi ratsastaa hackamoreilla. Poni oli juossut viikon tunneilla päivittäin, lukuunottamatta sunnuntaita ja maanantaita. Anthony sanoi suun paranevan nyt kun kuolaimet vaihdettiin. Nielin mielipiteeni ja kiipesin selkään.

Hei mä muistan sut.

Tänään olimme japanilaisrouva Makikon kanssa kaksistaan, joka ratsasti ruunikolla Ella-ponilla (tamma, johon tyttärenikin lauantaivierailullamme ihastui). Makiko ja Ella puhalsivat upeasti yhteen hiileen viime viikolla ja sama jatkui tänäänkin, vaikka Ella yritti uutta temppuaan 'karkaa kulmasta ulos kentältä'.

Tuttuun tapaan jouduin kunnolla tuuppailemaan Cocoa hereille, mutta tällä kertaa vältin ohjien käyttöä mahdollisimman paljon. Käynnissä sainkin Cocon taipumaan pelkikillä istunnalla ja sisäpohkeella, mutta ravissa ja laukassa se oli vaikeaa. Mulla on edelleen vinouma, joka hankaloittaa istunnan oikeanlaisen käytön. Pitäisikin pyytää Anthonya katsomaan sitä tarkemmin.

Ohjien lyhentäminen kesken ratsastuksen ei tänään hermostuttanut Cocoa, joten suu on selvästikin paremmassa kunnossa. Muutaman jännitteen aiheutti viereisellä kentällä puomien kolistelu, kun Paddy kasasi esteitä ja kanssaratsastajien raipan käyttö. Yhtäkään karkausta ei kuitenkaan tapahtunut. Luulen, että Cocon ratsastajat ovat jännittyneet ponin reagoinnista ja Coco ottaa siitä saman tien ritolat.

Laukannostot tapahtuivat sievästi, kun tajusin keinauttaa reilusti istunnalla yhtäaikaisesti laukkapohkeiden kanssa. Kun huomasin Cocon olevan rennompi, nousin hieman kevyeeseen istuntaan saadakseni ponin laukkaamaan reippaammin. Ja se onnistui; Coco eteni sellaista mukavaa esteponin laukkaa. Anthony oli tyytyväinen eikä nillittänyt huonosta asetuksesta.

Sitten Anthony laittoi muutaman ravipuomin, joita Cocon kanssa ylitettiin ihan kivasti. Aina kun ravi oli riittävän aktiivista, päästiin yli ilman yhtään kolausta. Laukkapuomien väli oli 4-5 askelta, riippuen kuinka hyvin sain Cocon liikkumaan eteen. Mutta ai että oli hauskaa, kun huomasin Cocon reagoivan herkemmin muiskuttamiseen kuin iänikuiseen naksutteluun! Viiletimme niin, että rupesin kaipaamaan esteitä.

Tänään ei ehditty maastoon loppukävelyille, harmi. Avattiin Cocon kanssa sekä kentän että tien portit niin hienosti, että oltaisiin saatu nollatulos western trailissa! Suihkun jälkeen vein Cocon vihreälle ja juttelin pitkään hollantilaisrouva Renéen kanssa. Hän jopa kutsui minut mukaan porukkaan, joka käy maanantaisin viemässä hevosia tarhoille ja vihreälle. Maanantai on koulun vapaapäivä, jolloin hevoset joutuisivat ilmeisesti henkilökunnan vähyyden vuoksi seisomaan sisällä.

Vihreällä. Myöhäisherännyt ponityttö ja poni.

#7