Sivut

maanantai 16. toukokuuta 2016

Kunnon maanantaiaamu

Maanantai meni aikalailla persiilleen kaiken muun paitsi hevosten osalta. Jatketaan nyt kuitenkin niistä hevosista.


Tarhat olivat niin märkiä, ettei ratsastuskoulun hevosia uskallettu päästää pihalle. Riskinä on, että hepat loukkaisivat itsensä liukastuessaan märällä nurmella. Aitaukset ovat kyllä pieniä, joten en ihan hirveästi ihmettele. Safety first... kuten Singaporessa joka asiaan todetaan.

Ensimmäiseksi kävin tietysti harjaamassa Coco-mussukan, joka jälleen tuli karsinassa luokse tervehtimään. Nurmelle päästyämme kuulin, että Coco oli ollut sunnuntaina Open Day -tapahtumassa talutusratsuna. Kysyin, että miten ihmeessä eikä kukaan muukaan paikalla ollut ymmärtänyt ponivalintaa talutusratsastukseen. Coco oli jossain vaiheessa päivää säikähtänyt, karannut, rikkonut suitsensa ja pudottanut 3-4-vuotiaan ratsastajansa. Ilmeisesti lapsi oli selvinnyt säikähdyksellä. Cocon suunpielissä oli pieniä 'rohtumia' (ihan kuin kuolaimen nipistämiä), mutta ikenissä en nähnyt jälkiä. Pitää muistaa varmuuden vuoksi pyytää oliivirenkaiset kuolaimet huomiselle tunnille.

Coco alkaa jo ymmärtämään laiduntamisen narun päässä, joten sitä saa jo välillä muistuttaa kuka taluttaa ja ketä. Mutta on se vaan niin kevyt muutamaan muuhun tallin hevoseen verrattuna.

Cocon laiduntaessa huomasin sen jalassa joukon kärpäsiä. Ponin sisäkyynärvarteen oli tullut pieni vekki, joka ei vuotanut mutta kärpäset saattaisivat saada sen tulehtumaan. Tutkiskeltuani ponin turvasta hännänpäähän, huomasin vielä vuohiskuopassa ruven. Rupi on varmaan takakavion polkema, mutta tiheät vuohistupsut pitivät kärpäset loitolla. Ruokailun jälkeen vein Cocon vesikarsinaan, puhdistin ja rasvasin jalan haavan. Hah, siitäs saitte kärpyt!

Seuraavaksi vihreälle kanssani pääsi Jasmine ja jatkoin kimolinjaa nappaamalla viimeiseksi kaverikseni isohkon ruunan Porter. Jasmine kuljetti nenäänsä itsevarmasti ja sain pitää sitä silmällä ettei kavion alle jäänyt varpaita tai pylly töytäissyt muita hevosia tai ihmisiä. Porter taasen seurasi syrjäkarein liikkeitäni ja varmisti joka kerran, saako turvan varmasti laskea nurmelle. Tuli semmonen 'täti pelottava' fiilis – ruunaparka.

Nenänpäästäni tippui hikeä tasaiseen tahtiin, joten päätin lähteä kotiin suihkuun. Vain huomatakseni, että olin unohtanut kampaaja-aikani! *aaaargh*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti