Pääsin tallille ennen puolta yhdeksää ja lähdin etsimään muita vapaaehtoisia. Julie oli aloittanut jo seitsemältä, joten sain häneltä ensimmäiseksi tehtäväkseni viedä hevosia kävelykoneeseen. Enpä ole ennen sitäkään päässyt tekemään, joten tuli opiskeltua koneen käyttöä. Seuraavaksi hain tutun Aprilin tarhasta talliin ja vein poneja aitaukseen. Harmi ettei tullut videoitua ponien pierupukkilaukkailua – ne otti ilon irti täysillä. Ja se hapan kimotamma, jolla tyttäreni kävi kävelykierroksen, on odotetustikin lauman pomo. Kävi siirtelemässä milloin kenenkin koipia ja nosteli omiaan niin korkealle kuin kykeni.
 |
| April ylätarhalla. |
 |
| Ponien ulkoiluaitaus. |
Lopulta pääsin siirtymään Cocon karsinalle harjojen kanssa. Kuulin, että Coco useimmiten pysyttelee karsinan perällä ihmisen lähestyessä sitä. Minua poni kävelee vastaan ja peräänkin pyrkii, kun jätän sen karsinaan. Omituista. Sellainen Coco on ollut ensikohtaamisesta lähtien. Mitähän se minussa näkee? Olisi kiva kurkistaa sen ja muutaman muun hevosen pään sisään, mitä siellä oikein mietitään.
Kiiltävässä karvassa ei juurikaan ollut puunaamista, joten pian talutin pikkuruunan nurmelle. Jälleen sain näyttää, mitä siellä kuului tehdä ja Coco alkoi laiduntamaan. Viereisessä hiekka-aitauksessa juoksutettiin ja toisella puolen nurmitarhassa käyskenteli hevosia. Äkkiä iso ruuna korskahti ja otti pienet hyppelyt tarhassaan. En nähnyt, mikä kiepit aiheutti, mutta Coco otti varoituksesta vaarin ja loikkasi eteenpäin. Nostin etusormen pystyyn, kuten arabeillekin sanotaan että "tästä ohi et tule". Coco pysähtyi, katsoi minua hetken, vilkaisi tallille päin ja laski taas päänsä ruoholle.
Renée huikkasi hakisinko vielä yhden hevosen pois kävelykoneesta, joten talutin Cocon takaisin karsinaan. Sinne se jäi tyytyväisenä aamuheinilleen. Huomennahan me taas nähdään!
 |
| Varvistamalla melkein yletän nojaamaan Cocon selkään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti