Kun ratsastaminen ei riitä

Ratsastaminen voi olla rankkaa urheilua tai sen voi ottaa kevyemmin. Suomessa treenit voi kestää helposti pari tuntia ja sen jaksaa ilman kummempia kuntoiluja. Virossa käyty 2x 3h reipas maastolenkki väsytti sen verran, että viimeisellä laukkapätkällä olisi käynyt huonosti jos ratsu olisi päättänyt ruveta kekkuloimaan. Singaporessa 45 minuuttia kentällä vie mehut täysin.

Ensimmäisellä kerrallani en ollut erityisemmin tankannut nestettä ennen ratsastusta, joten jalkauduin täristen hevosen selästä. Nestehukka oli selvä. Reilu juominen ennen tuntia auttaa nestehukkaan, mutta silti keho on paljon kovemmalla rasituksella kuin kuivemmassa ilmastossa. Lihaksista lähtee nopeasti voimat, kun hikoilu on niin valtavaa ja alkaa pian rasituksen edetessä.

Koska ratsastan tällä hetkellä vain kerran viikossa, totesin tarvitsevani muille viikonpäiville korvaavaa liikuntaa. Jalkapohjani kipeytyvät ihan kamalasti hölkkäämisestä, joten aloitan mäkikävelytreenit 5 km tuntivauhdilla. Toki punnerrukset, dipit, askelkyykyt ja leuanvedot edelleen ohjelmistossa. Kahvakuulan hankinta on listalla sekin.

Vähän naurattaa, että ratsastus toimii motivaationa tähänkin... Mua ei kamalan helposti saa harrastamaan liikuntaa, johon ei liity hevosia. Hartaasti toivon, että kunnon kohottaminen auttaisi jaksamaan. Joskohan tästä sivutuotteena häviäisi selluliititkin!

JK: Päivälämpötila useimmiten huitelee 33-35 asteessa ja ilmankosteus 70-90%. Pilvisellä säällä voi olla niinkin viileää kuin 27°C

Hoikassa kunnossa 2009, kun olin vuoden liikkunut hevosten kanssa myös maastakäsin ja tein aika paljon tallitöitä. Kuvan otti Sanna Lohenoja.