Rankka aamu

Heräsin ennen kellonsoittoa 6.20. Vaikea aamu, sillä nukahtaminen meni yli puolen yön. Ei ollut kahvia, unohdin pyyhkeen ja otin mukaan väärän pusakan. Torkahtelin ja palelin metromatkalla. Nousin tolpalla odottaneeseen taksiin ja olin ajoissa tallilla.

hissiä odotellessa...

Mielialaa ei kohentanut päivän ratsu: Casper. Kirjava ruuna on kuulemma irish cob. Joko mulla oli eri asenne (ohjat yhteen käteen ja ronskisti eteenratsastusta) tai Casper muisti mut viime kerralta – se oli vähän taipuisampi. Silti olin raviserpenttiinien jälkeen ihan kuollut.

Käynnissä tehtiin paljon pohkeenväistöjä. Tai olisi pitänyt tehdä. Lähinnä meni eteen ratsastamiseksi, kun ei mun voimilla kertakaikkiaan sivuaskelet onnistuneet.

Laukannostot edelleen aika karseita, mutta itse laukka rupesi pyörimään. Casperin kanssa pitää ratsastaa huolella kulmaan, tasapainottaa kaarevalla uralla ja tuoda huolellisesti suoralle. Se niin haluaisi ryykiä lapa edellä ja katsoa ulos. Kulmista saatiinkin Anthonylta kehuja. Välillä tuli huomautus sisäohjan lyhentämisestä.

Laukkojen jälkeen Anthony asetteli puomiryhmät pitkille sivuille ja diagonaalille. Neljä ravipuomia per ryhmä ja niitä ratsastettiin ratana. Kun vain jaksoin ratsastaa huolella kulmat ja pitää ravin tahdikkaana, Casper tepsutti puomit hienossa tasapainossa hipaisemattakaan niitä. Vähän se yritti kiemurrella suorilla ennen puomeja, mutta nöyrtyi avuille helposti. Anthony tykkäsi meidän puomityöskentelystä: tahdikas, pyöreä ja mun hartiat sekä leuka oikeilla paikoillaan.

Oli vähän huono päivä ja asenne oli vaikea pitää positiivisena. Kysyin voinko väliin saada kevyemmän hevosen, kun viime kerrat ovat olleet raskaita. Saan kuulemma ensi viikolla pakenevan ponin. Se reagoi voimakkaasti ratsastajan epätasapainoon ja ottaa ritolat.

En mä ihan sellaista tarkoittanut, mutta what the heck – kokeillaan! *huutonaurua*

#5