Tiistain tehotunti

Taas oli yksi ratsastamaton viikko välissä. Kotiapulainen alkaa kuulostamaan jo aika kivalta vaihtoehdolta... No mutta, tämän aamun aloitin sentään tölkillisellä tuplaespressoa ja astuin ulos pimeään höyrysaunaan. Viikon verran on ollut hyvin painostavaa ja kuumaa...

Metromatkan jälkeen heilautin taksin lennosta ja hämmästyin hetkeksi: kuljettaja oli mustaan coctail-mekkoon sonnustautunut nainen. Käsivarren mittaiset valkoiset hanskat, helmikaulakoru ja -korvakorut. Autossa soljui klassinen musiikki. Kaiken lisäksi hän puhui lähes brittiläisittäin englantia, vaikka oli selvästikin aasialaissyntyinen. Lyhyen jutustelun päätteeksi sain häneltä käyntikortin ja kutsun ilmaiseen kasvohoitoon. No ohhoh, kiva! Tämä on juurikin sitä, minkä koen singaporelaiseksi sattumaksi – ja ylläreihin törmää suht usein.

Pikkuläikikäs ratsureima.

Tallille saavuttuani kipaisin vaihtamaan vaatteet ja hörppimään vettä varastoon. Venyteltyäni aamukankeat raajani kävin lukemassa aamun ratsukkolistan. Tallirivistön perällä minua odotti kirjava 150-senttinen ruuna Casper. Tyynesti tervehdimme toisiamme ja lähdin taluttamaan Casperia selkäännousuportaille.

Selkään päästyäni kävi selväksi, että Casper oli laiska ja kankea. Aloitimme tutussa ja turvallisessa possujunassa. Kevyessä ravissa mutkittelimme serpentiinejä ja vaihtelimme suuntaa. Sanomattakin selvää, että napauttelin ratsuani hereille neljänneskierroksittain. MUTTA, TADAA: Anthony huomautti ohjien lyhentämisestä vain kerran! Muutamia korjauksia edelleen hartioiden siirtämisestä taakse ja leuan nostamisesta.

Casper pisti koko kroppani heti täydelle lihastreenille. Se ei ollut niin paha suustaan kuin Enzo, mutta tähän asti hitain lämpenemään. Kypärän alta alkoi valumaan hikeä varmaan jo ensimmäisen ravikierroksen jälkeen. Casper piutpaut välitti mistään reisikontaktista – saatika pohje- tai ohja- sellaisesta.

Ensimmäinen laukannosto oli jees (sain varoituksen pitää pää ylhäällä tai tulee pukkeja), seuraavat vaikeampia. Laukan ylläpitäminen pääty-ympyrällä oli haastavaa ja Casper meinasi joka tilaisuuden tullen karata possujunan perään. Ehkä siinä väsyttyäni hieman turhauduin kuuroksi heittäytyvälle ratsulleni, sillä Anthony rupesi kauheasti kehumaan kuinka hyvin hanskasin tilanteet. En tiedä millä voimilla laukattiin neljäs rundi, olin niin hapoilla.

Kuuluisalla viimeisellä viidellä minuutilla, Casper rupesi pyöristymään ja pehmenemään. Ties mihin oltaisiin pystytty jos mulla olisi ollut hitusenkaan voimia jäljellä. Hassu pikkuhevonen, kun se kuitenkin piti koko tunnin korvat taakse ja esitti kuuntelevansa, mutta jostain syystä me ei vaan saatu yhteyttä auki.

Parasta Casperissa oli käyntiin siirtymiset. Se meinasi joka kerta 'tuiskahtaa' etusilleen, mutta sain sen hyvin pienellä vaivalla siirtymään tasapainossa käyntiin.

Vitsailin kanssamme ratsastaneelle nuorelle pojalle, että oltaisiin voitu vaihtaa hevosia (hän ratsasti ihanalla, jännittyneellä täykkärillä ja heidän hallintansa oli ajoittain hiuskarvan varassa). Mutta hänpä sanoi ettei voi ratsastaa Casperilla, kun se pukittaa hänet alas. No kappas. Onneksi tässä tallissa hevosia riittää, ihanaa kun pääsee kokeilemaan niin monia erilaisia!

Viimeisillä minuuteilla rupesi myös ripottelemaan. Vettä tiputteli siihen asti, että sain hevosen varusteista pesukatokseen. Sitten taivas aukeni ja satoi kaatamalla. Hyvä tuuri!

Tunnin jälkeen ripsivässä sateessa takaisin tallin pihassa.

#4