Ohjajumppaa

Singaporessa aurinko nousee joka aamu seitsemältä ja laskee joka ilta seitsemältä. Odottaessani kyytiä taksitolpalla kello 7.30, seurasin auringon hidasta paarustamista taivaalle. Vartin kuluttua meinasi jo iskeä epätoivo, kunnes näin vihreällä TAXI-kyltillä lähestyvän pirssin.

Aurinko nousee tallialueella.

Siitä onkin kauan, kun minut on tervehditty kunnon hörinällä. Ihku täykkäri sai palkakseen hellimishetken.

Olin edelleenkin jäykkänä Enzon jäljiltä, joten ilahduin luettuani tuntilistasta ratsuni nimen: Carter. Kimo, keskikokoinen ruuna antoi aika laimean ensivaikutelman. Ehkä tyypillinen tuntiratsu: oli vaan. Tuntilistasta kävi myös ilmi, että Anthonyn tilalla opettaisi nuori irlantilaismies Paddy (täytyy selvittää sukunimi ja googlettaa lisätietoja).

Ratsureimani Carter.

Carteria sai sitäkin ihan urakalla tuupiskella ja herätellä, eikä motivaatiotikku hetkauttanut sitä lainkaan. Noin 10 minuutin ankaran keventelyn jälkeen Carter sentään taipui ja kyseli vähän "mitähän sulle saisi olla". Ruuna ei painanut käsille, mutta kyllä sitä oli vaikea saada eteen ja ylös.

Sitten kun sain VAKUUTETTUA ratsuni liikkeelle, Paddy pyysi ratsastamaan Carterin pyöreäksi. Hetken kuluttua Paddy toisti toiveensa, joten piti kysyä MITEN. "Ota ulko-ohja tuelle, ratsasta eteen ja leikittele sisäohjalla". Niin olin ennen ohjetta tehnytkin, joten ohje ei oikein auttanut. "Potkaise sisäpohkeella. Okei nyt se myötäsi, huomasitko?". No huomasin, vaikka se kestikin vain puoli askelta. Sitten muistin ratsastavani vähän erilaista hevosta, joten unohdin leikittelyn ja jumppasin sisäohjalla reiluilla liikkeillä. Haa, johan rupesi lyyti kirjoittamaan ja Carter pyöristymään.

Paddy moitti – ylläripylläri! – pitkistä ohjista, joita keräilin oikeastaan koko tunnin. Kehaisi, että sain Carterin myötäämään nopeasti. Ei kuulemma ole ihan helpoimmasta päästä. Mutta voi jessus, että se vaatii karmeaa reisikontaktia! Joskus kavereiden kanssa käytiin tätä reisikontaktikeskustelua, kuinka toiset hevoset eivät voi sietää sitä ja toiset vaatii ihan h*mona. Ja reisien lisäksi sitä ohjajumppaa ja ajoittaista sisäpohkeen napautusta. Harjoitusravi olisi ollut helpompaa juurikin sen reisikontaktin takia – ja Carterilla oli ihana ravi!! Voin vain kuvitella miten hienolta liitokaviolta se näyttää!

Valuin vuolaasti hikeä jo varmaan 20 minuutin jälkeen. Vielä oli laukatkin tekemäti! Paddy ei ollut niin militaristisen tarkka possujunan väleistä tai järjestyksestä, mutta possujunassa silti laukattiin kärjestä häntään. Samat haasteet oli meillä laukassa kuin oli ravissakin: reippaammin eteen ja lyhyemmät ohjat. Viimeinen laukka sujuikin jo vähemmän syvässä muodossa, mutta reippaammin.

Tykkäsin Paddyn tyylistä kysellä ja selittää apujen merkitystä, eteen-ylös ratsastamisen erosta kyntöauraan jne. Kuulin tuttuja termejä, kuten lateral work to get horses more supple. Hän seuloi nopeasti jokaisen ratsastajan helmasynnit ja auttoi korjaamaan niitä ymmärrettävästi selittämällä.

En ihan heti yhdistäisi tallialueelle tämmöistä kylttiä.

Pesupaikkoja riittää.

Lisää pesupaikkoja. Tien yli portista siirrytään nurmialueelle ja kentille.

Tällä tallilla hevoset pääsevät kavereidenkin kanssa jaloittelemaan. Parempi se pienikin tarha kuin ei tarhaa ollenkaan?

#3