Heräsin aamulla tyttäreni hyräilyyn. MITÄ KELLO ON?! Seitsemän! Taisin olla liian uupunut kuullakseni herätyskellon pimputusta. Hyppäsin vaatteisiin ja hissiä odotellessani tilasin taksin. Julkisilla olisin myöhästynyt.
Taksi ja liikenne kulkivat sujuvasti, joten ehdin hyvissä ajoin tallille vaihtamaan vaatteita. Listalta kävi ilmi, että ratsastin edelleen Jasminella Anthonyn ohjauksessa – kiva! Seurassani ratsastivat ranskalaisrouva Caroline ja singaporelainen tuottajayrittäjä Julie.
Jasminea satuloitiin, joten ehdin hörppiä vettä ennen kolmen vartin hikijumppaa. Vain hevoset saavat minut pihalle ilman aamukahvia...
Siirryimme porukalla kentälle jo ennen kahdeksaa. Alkukäyntien aikana tutustuimme toisiimme ja samalla yritin tuuppia Jasminea hereille. Sulut ja avot tuntuvat olevan harvinaisempia tehtäviä kuin pohkeenväistöt. Muutaman kerran oikaistuani Jasminen punkevaa lapaa, alkoi tamma tarjota nättejä taivutuksia. Anthony saapui paikalle ja käski meidät osastoon. En voinut olla ajattelematta, kuinka kokemattomassa seurassa ratsastin.
Caroline kuulosti vuosikausia ratsastaneelta, ja hänen tyttärensä myös kilpailee Saddle Clubin hevosilla. He etsivät tallilta yhteistä liisinkihevosta. Julie oli aloittanut Clubilla ratsastamisen viisi vuotta aiemmin. Hän ratsasti siihen nähden aika hyvin, joka selittyikin pian sillä, että hän ratsasti neljä kertaa viikossa. Julie liisaa ratsastamaansa voikkoruunaa April.
Possujunassa ratsastettiin kevyessä ravissa serpenttiinejä. Vasemmalle taipuminen oli Jasminelle kankeampaa, mutta aika nopeasti lämpeni taivutuksille. Eteen ratsastaminen oli oli viime kertaa vaivattomampaa, liekö tuntia aiempi aika vaikuttanut Jasmineen positiivisesti.
Raviin istuminen tuntui paljon mukavammalta viime kertaan verrattuna. Jasminen työntäessä omalla moottorillaan eteenpäin, oli varmaan minunkin helpompi rentoutua rytmiin. Serpenttiinit olivat tehtävänä tuttua, joten ajelin autopilotilla ja nautin vain tamman tasaisista liikkeistä. Anthony ei tällä kertaa joutunut huomauttamaan energisyydestä, mutta korjasi muutamia kertoja eteenpäin valahtaneita olkapäitäni. Ja roikkuvia ohjia, hih! Hän ei myöskään joutunut kertaakaan huomauttamaan asetuksesta tai riittävästä taivutuksesta.
Laukkaan siirryttiin omalla vuorollamme, ensimmäisen laukatessa jonon hännille. Kenttä oli onneksi niin iso, että siinä ehti mukavasti säätelemään tempoa. Laukkakierrokseen kuului myös pääty-ympyrä. Jasmine ei vieläkään rehellisesti vastannut pohkeisiin, joten nostot vaati pari uusintayritystä onnistuakseen. Anthony kehotti käyttämään raippaa reippaammalla kädellä, käyttämäni näppäisy ei selvästikään riittänyt Jasminelle.
Vaihdoimme suuntaa ja oikean kierroksen laukat nousivat nätimmin. Yksi oli Anthonyn suusta jopa very good. Se olikin ainoa, joka nousi välittömästi ensimmäisestä pohjeavusta.
Loppukäynneille siirryttiin varjoisalle nurmiradalle. Anthony käveli mukana ja jutustelimme mukavia kävellessämme. Hän ystävällisesti kommentoi hapuilevaa ratsastamistani "It's only your second time with her."
Tällä kertaa jaksoin suihkuttaa Jasminen itse ja lähdimme vielä lopuksi syöttelemään hevosia nurmelle. Kivaa!
#1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti