Kankeaa etunojakönkkää

Kerrankin olin aamulla ajoissa ja matkasin rauhaksiin Sixth Avenuelle. Sain taksin lennosta melko pian, joten olin tallilla vaihtamassa vaatteita jo puoli kahdeksan. Kolme varttia koko matkaan – ei paha! Tuntilistasta kävi ilmi, että tänään ratsastaisin hevosta nimeltään Enzo. Uteliaisuuttani lunttasin, että Jasmine pääsi estetunnille. Suunnistin karsinalle, josta minua tarkkaili lempeä musta ruuna. Enzo on mukavan pieni, ehkä noin 152 senttinen.

Klipattu ja ihovaivainen musta tupsujalka.

Tänään tunnilla oli tutun Carolinen lisäksi hänen tyttärensä ja nelikymppisenä ratsastamisen aloittanut japanilaisrouva, mutta ei Julieta. Enzo veti kevyesti eteenpäin, joten ainakaan minun ei tarvinnut tuuppia vauhtia. Taipuisuus taas puuttui ruunalta kokonaan. Anthony kertoi, että Enzolla enimmäkseen hypätään (eikös estehevosiakin lämmitellä ja läpiratsasteta...). Ruuna oli kankea kuin betoniporsas ja kääntyi vain suoralla rungolla, joka ei olisi minua haitannut ollenkaan. Ongelma tuli siitä, kun Anthony pyysi kuitenkin taivuttamaan ja asettamaan kaareville urille.

Ei siis auttanut kuin sinnitellä ja keksiä keinoja saada alta juokseva hevonen alle. Pidätteet – niin ohjilla kuin istunnallakin – ja poikittavat avut menivät ihan kuuroille korville. Lopulta sain jonkinlaisen kontaktin reisillä, joiden avulla sain pehmeämmin muut avut läpi. Enzo alkoi rentoutumaan melko pian, ja kun se kulki pyöreänä, se kuunteli auliimmin tempon säätelyä. Oikea kierros oli Enzolle paljon vaikeampi.

Tehtävät oli tänään possujunassa helppoja: suunnanvaihteluita ja pääty-ympyröitä ravissa.

Ensimmäiseksi laukannostoksi Anthony keräsi muut ratsukot kentän keskelle. Jos vaikka Enzo ryöstäytyy käsistä. Vähän jännäsin saanko pötikän kääntymään ympyrälle jos se lähtee. Olin satavarma, ettei ohjissa roikkuminen ainakaan auttaisi. Rentoutin itseni, ja muutaman harha-askeleen jälkeen Enzo seurasi nostavaa sisäpohjetta rauhalliseen laukkaan. Seuraavat nostot tapahtuivat helposti ja pehmeästi. Oli erikoisen tuntuista kääntää pökkelö laukkaympyrälle, jossa se ei oikeasti taipunut lainkaan. Hämmästyksekseni laukka ei rikkonut raville kulmissakaan. En voi sanoa, että laukkaaminen Enzolla olisi mukavaa. Ensimmäisen laukan jälkeen laukattiin taas possujunassa, kärjestä häntään.

Laukkojen jälkeen ylitettiin kahta ravipuomia, ensin keventäen ja sitten kevyessä istunnassa. Sujui meiltä kuin pala kakkua. Oikeassa kierroksessa jouduin pari kertaa ihan tosissaan huomauttamaan Enzolle pidätteiden läpimenosta. Se kannatti ja viimeisille oikean kierroksen puomeille Enzo kääntyi nätisti avuilla.

Voin vain kuvitella, miten epävarman ratsastajan olisi lähes mahdotonta olla roikkumatta ohjissa. Enzo pikkuisen kyttäilee, mutta se haluaa miellyttää ratsastajaa ja se on siitä huolissaan. Kaikkiaan onnistunut tunti vähän vaikealla hevosella (tai oikeastaan hevosessa ei ole vikaa vaan sen läpiratsastus puuttuu). Ohjat alkavat pysyä paremmin käsissä, mutta vahvasti liikkunut Enzo sai jatkuvasti istuntani kippaamaan etunojaan. Anthonylta tuli useita kehotuksia leuan nostamisesta ja hartioiden siirtämisestä taakse. Muutenkin oli vähän vaikeampi asettua mukavasti estesatulaan.

Olin tunnin jälkeen ihan puhki. Erityisesti alaselkä huusi lepoa, kun lähdimme jäähdyttelykävelylle viidakkopoluille maastoradan yläpuolelle. Huokaisin kanssaratsastajille siitä ja sain hämmästyneitä kommentteja "but it looked so effortless!". Toivottavasti saan joskus jonkun kuvaamaan tuntia...

Tunnin jälkeen Enzo pääsi kutinaa helpottavalle lääkepesulle. Kuvassa odotellaan vielä lähtöä.

#2