Vaikeiden päätöksien äärellä

Albert seisoo karsinassaan ja lepuuttaa omalaatuisesti oikeaa takajalkaa. Sukan läpi paistaa kaistale vaaleanpunaista ihoa. Takanen on lämmin ja turvonnut, mutta niin on toinenkin. Ruuna aristelee kosketusta. Näyttää tulehtuneelta riviltä. Mainitsen Katinkalle, joka toteaa "oh he just has mud fever". Takajalat muljahtelevat alta ja Katinka kehottaa ratsastamaan reippaammin "he just needs to warm up, he's a big guy". 

Ratsastamme avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Laukkaa. Albertilla on ihana laukka. Katinka yrittää saada minua pitämään ohjat lyhyenä ja hevosen kootumpana. Albert painaa käsille ja raipan kannustuksesta painuu vain kovempaa. 

Ratsastuksen jälkeen riisun satulan ja näen edelleen kesivän ja kohollaan olevan lyöttymän sään päällä. Olen väsynyt enkä koe ratsastamisen iloa. Raskain mielin päätän pitää taukoa ratsastuksesta täällä Singaporessa. Ehkä pääsen joskus Malesiaan maastoilemaan tai Suomeen länkkäilemään. Kahden viikon irtisanomisaika pakottaa ostamaan vielä yhden neljän kerran paketin,  mutta viimeistään syyskuussa kaikki tuntini on käytetty. 

Ristiriitaisesti on haikea olo ja samalla helpottunut; enää ei tarvitse niellä eriäviä mielipiteitä, mutta hevosia ja tallikavereita tulee ikävä.

#49