Jumppapalloilua

Linkki videoon.

Ponipäivät jatkuvat ja tänään sain tunnille arabimaisen kauniin Lilyn. Mukana ratsasti vähemmän hevostellut saksalaismies ja expat-rouva, jonka olen kyllä nähnyt monesti tallilla mutten koskaan hevosen selässä. Hän on kovin herttainen ja jotenkin antaa kokemattoman ratsastajan mielikuvan. Olin kuitenkin väärässä: taitavasti hän luotsasi uutta 7-vuotiasta, joka oli ollut entisellä laukkaratsastajalla hunter-hevosena. Kirjava suuri tamma oli lihasköyhä, kömpelö ja hyvin kokematon kentällä työskentelyyn. Se lähinnä osasi jytyyttää etupainoisena aidanviertä.

Lily on tuotu Australiasta ja se on ollut jonkinlaisena show-ponina. Korkealle kiinnittynyt häntä, siro pää ja suuret silmät kielivät arabisukulaisista. Tamma on menettänyt onnettomuudessa toisen silmänsä ja se tekee Lilystä hieman säikyn.

Lilyä sai pitää silmällä, ettei se jättäytynyt käynnissä raahustamaan unisesti. Ravissa se jo vähän heräsikin, ja pysytteli helposti isompien hevosten perässä. Onneksi näin itsestäni ratsastuskuvia viime kerralta, sillä osasin suoristaa rintakehää aina kun tuntui että kaadun oikealle. Tai oikeastihan kaadun vasemmalle, oikean kylkeni pyrkiessä edelle vasenta, mutta se tuntuu siltä kuin kaatuisi oikealle. Ongelma on ihan satavarmana tullut yhdellä kädellä ratsastamisesta, kun on vaikeaa pitää lyhyt käsi ison satulan etupuolella. Anthony latasi, että hänhän on koko ajan sanonut shoulders back. Mutta hei kamoon! Jos ratsastaja vielä 4kk jälkeen tekee samaa, eiköhän neuvossa ole vähän parantamisen varaa.

Oli miten oli, onnistuin suoristamaan itseäni aika hyvin. Lily olisi halunnut katsella aina vain kentältä ulos, joten sain suoristella sitten sitäkin. Välillä riitti sisäohjan nostaminen ja välillä piti vähän johtaa sivulle. Olen vihdoinkin oppinut pitämään taivuttavan ohjasavun pidempään päällä, kunnes hevonen myötää. Onneksi Lily ei ole niin raskas ratsastettava, että sen vielä jaksaakin tehdä. Kivasti tamma sitten pyöristyi ja ravasi tahdikkaasti omalla moottorilla. Koska mukana oli kokemattomampi ratsastaja ja vielä kokemattomampi hevonen, ei tehty kolmikaarista uraa hankalampia tehtäviä.

Ennen laukkaamista Anthony kertoi, että Lily osaa myös mennä tosi kovaa. Valmistelin noston huonosti, mutta Lily kuitenkin älysi keinahtaa eteenpäin. Pian se rupesi kyttäämään kaikenlaista ja yritti vähän väliä kiihdyttää. Allani kulki kuin jousitettu arabihevonen, eli jumppapallo. Hyvin sai kiihdyttelyt ottaa istunnalla ja pohkeilla kiinni, ja jämäkkä johtava ohjasapu laski kyttärin pään paikoilleen. Jeskamandeera, että tuntui kivalta! Virnistelin kuin vähä-älyinen koko laukan.

Kaikki laukkapätkät molempiin suuntiin tuntui yhtä hyviltä. Viimeistä laukkapätkää Anthony kuvasi videolle. Olin jo tosi väsynyt ja myöhemmin selvisi, että olin sittenkin juonut liian vähän ja kärsin lievästä nestehukasta. Vielä kun keksisin, miten tämän ponin laukannostot tulisi valmistella. Anthony oli enemmän kuin tyytyväinen ja pyysi ratsastamaan Lilyä muutaman kerran. Halusi minun ryhtyvän kilpailemaan sillä, johon jouduin vastaamaan etten saa kun en ole jäsen. Well, we'll figure out something. Jaahas! *huutonaurua*

Lily on mennyt aika paljon lasten tunneilla ja sen kyllä huomaa. Tamma meinasi kiikuttaa minut portista ulos, kun toinen ryhmä lähti kentältä talliin. Muahaha minuapa ei niin helpolla viedäkään. Odotan tosi paljon ensi viikkoa, jolloin saan taas katsella sirojen kippurakorvien välistä!

Coco jäi tällä kertaa liikuttamatta, kun oloni oli heikko.

#23