Ponipäivä

Parin huonosti nukutun yön jälkeen, olin aivan naatti vaikka nyt sainkin täydet kahdeksan tunnin unet. Koko laiskan aamun mietin jaksanko lähteä tallille. Puoli kahdeksan jälkeen päätin reipastua, kiskaisin uudet rönttävaatteeni päälle ja tilasin taksin. Puoli yhdeksän aikoihin ei oikeastaan ollut enää paljoa tehtävissä, joten päätin hakea Cocon vihreälle.

Lintuja hevosten päällä ja pulut menee jopa ruokakuppiin, välittämättä isosta ruokailukaverista.

Karsinassa Coco otti aikansa ennen kuin se tuli luokse ja nurmelle se käveli poikkeuksellisen reippain askelin. Koska suurin osa hommista oli jo tehty, palkitsin ponin puolen tunnin laiduntamisella. Syömisen ohella puhalleltiin toistemme neniin ja hivuttauduttiin ihanan täykkäritamman Desireen kylkeen. Ruunan kiinnostusta 20-vuotiasta rouvaa kohtaan piti vähän toppuutella.

Aina seurusteluvalmis Coco-poni.

Vein Cocon karsinaan nauttimaan lounastaan (vaiko aamiaista – mene ja tiedä) ja seurustelin hetken tallikavereiden kanssa. Minulta kysyttiin ottaisinko Frostyn käsisyötettäväksi, joten lähdin etsimään kimoa poniruunaa. Frosty on todella eläväinen ratsastuskoulun poniksi ja vähän säikky. Se nurmellakin säpsähteli milloin mitäkin ääntä ja levottomasti siirtyi ruohotupolta toiselle. Sitten kun sen laiduntaminen meni lähinnä maan syömiseksi, vein sen takaisin karsinaan.

Sitten oli Mr Sheenin vuoro päästä kävelykoneesta takaisin karsinaansa. Tallin tapojen mukaisesti vein tummaruunikon ruunan ensin jalkapesulle. Sheen on ensimmäinen hevonen (sk n. 170 cm), joka pitää jalkansa ylhäällä itse ja muutenkin se oli kevyt siirreltävä. Se on vähän reppana ihottumaongelmineen, mutta kiva ja tarkkaavainen kaveri.

Ryhmä vapaaehtoisia karsinoiden siivoajia lähestyi Cocon asuintiloja, joten kävin hakemassa sen pesupaikalle nypittäväksi. Anthony oli antanut lainaan sellaisen leikkaavan harjakamman, joka nopeutti hommaa todella paljon! Coco on niin kiitollinen hoidettava, se tyytyväisenä torkkuu vaan vaikka sille tekisi mitä. Harjasta ei tullut tasainen, mutta lyhyempi kuten tilattiin! Tallityöntekijät naurahtelivat mun ja Cocon puuhille, kun poni pussaili ja söpösteli.

Apua. Joku muu saa tuon korjata...

Kun vein lainakammat takaisin toimistoon, sain Janetilta vinkin joka lyhentäisi yli puolella kilometrillä kävelymatkaani MRT-asemalle. Ja koska keskipäivä oli puolipilvinen ja reitti on muutenkin varjoisa, päätin kävellä noin kilometrin matkan metrolle.

En kuollaksenikaan muista tallin nimeä, joka tuossa matkan varrella on.

Viidakko valtaa hyvin pian kaiken. Mukava keli kävellä.