Kirjavan kamelin kyydissä

Tallille tullessa tarkistin ensimmäiseksi Cocon. Sen vasempaan suunpieleen oli taas tullut verinen hankauma kuolaimesta. Huikkasin siitä Paddylle joka etsi minulle toisen ratsun. Ratsastaisin kirjavalla n. 150 säkäisellä ruunalla Mystic.

Positiivinen ajattelu piristää aikaisenkin aamun.

Ensivaikutelmani siitä oli laiha, pureva otus. Mysticin iho on hyvin silkkinen ja ohut, paikoin hiertynyt. Lievästi kupera, ruma pää ja korkealle kiinnittynyt häntä sekä pitkät jalat. Ruuna raahautti jokaista kaviota pitkin asfalttia karsinasta korokkeelle. Selkäydyin tavallista huolellisemmin, kun huomasin selän arkuutta satuloitaessa.

Lähdimme vaappuen jonossa kentälle. Vaikka kuinka yritin saada Mysticiä kulkemaan reippaammin, se vain pyrähti ja palasi vaappumiseen. Anthony moitti, että olen passiivinen ratsastaja ja minun pitäisi tehdä enemmän. Hassua. Yleensä saan moitteita kun teen liikaa. No onhan nämä hevoset ihan eri kaliiberia kuin Suomessa ratsastamani...

Ravissa vaapunta jatkui, vaikkakin vähäisempänä. Tehtiin pääty-ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Mystic alkoi lämmetä ja pehmetä, eikä enää tuntunut kuin ratsastaisi kamelilla. Ensimmäinen laukannosto pääsi yllättämään, kun ruuna selvästikin odotti jo laukkaamista. Se nosti päänsä korkealle ja nyökytteli rivakasti. No enhän saanut tuntumaa pidettyä siinä härdellissä ja nosto oli vähän hölmö. Laukka kankeudestaan huolimatta lupaili potentiaalia keinuhevosta. Mystic hieman pyrki toisten imuun, joten käytin hyväkseni sen pienen jäljellä olevan pätkän; kokosin laukan ja siirryimme kauniisti nättiin raviin. Anthony oli hyvin tyytyväinen.

Seuraavat laukat oli ihanan rytmikkäitä, nostot parempia ja Mystic kuumeni loppua kohden. Viimeisellä laukkakierroksella Mystic lähti viilettämään pitkää sivua vähän liiankin edellä minua. En halunnut tappaa moottoria joten kaappasin istunnalla hevosen mukaani. Kulmaa lähestyttiin hallitusti, sain vielä koottua laukan kulmassa ja siirryttiin lähes koottuun raviin edellä olevan Applen perään. Wau! Mystic sai koko kaulan hieronnan siitä.

Loppuun tehtiin ravissa kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria. En saanut Mysticiä vieläkään niin hyvin taipumaan kuin olisin (ja Anthonykin) halunnut. Muutenkin ruuna rupesi jo väsymään ja pyrki makaamaan kuolaimelle. Onneksi ei tarvinnut kauaa sinnitellä, kunnes saimme luvan siirtyä loppukäyntiin.

Hassu pikkuhevonen; raskas, mutta kuitenkin vastasi apuihin. Raahustettuamme tallille, vein Mysticin pesupaikalle. Pestessäkin piti pitää Mysticiä silmällä ettei joutunut sen hampaisiin. Pureminen oli sellaista ilmeetöntä haukkailua ja oikeastaan Mysticin ilmeestä tuli mieleen eräs appaloosaruuna Suomesta... Kun vein ratsuni takaisin karsinaan sain pienen hetken silittää sen silkkistä poskea, jolloin Mystic pisti silmät melkein kiinni ja sen pienen hetken olimme tyytyväiset kaverukset. Sitten se näykkäisi ilmaa ja näin ilmoitti olevan minun aika lähteä.

Piipahdin toimistossa kuittaamassa tuntini ja juttelin hetken Anthonyn kanssa. Hän kysyi tykkäsinkö Mysticistä ja haluaisinko jatkaa Cocon kanssa. Hän sanoi minun toimivan kummankin kanssa hyvin, mutta Mystic on suosittu eikä Cocolle ole niin helppo saada ratsastajia. Pari sekuntia mietittyäni sanoin jatkavani vielä Cocon kanssa. Pikkuponi pääsee viikonloppuna kisaamaan rataesteiden kansallisiin – sehän on pakko nähdä!

Kaappasin Cocon vihreälle, jonne marssittiin määrätietoisesti ja iloisesti. Varmaan kolme varttia Coco söi ja seuraili jutusteluani Renéen kanssa. Siinä auringon paahteessa sain auringonpistoksenkin, joka paheni iltaa kohden komeasti. Ugh. En enää ikinä unohda nesteyttävää urheilujuomaa ratsastuksen jälkeen! Lippiskin olis aika pop.

#12