Alkuverryttelynä oli tuttua pohkeenväistöä käynnissä. Sain myöskin tuttuun tapaan Cocon väistämään helpommin vasenta pohjetta oikealle. Vasemmalle meinasi niin olla kankeaa että. Oikealle väistäessä saimme ensimmäistä kertaa ylläpidettyä käynnin energisyyden. Kröhm, johtunee ehkä siitä, että räimäsin jo paljon rohkeammin raipalla. Coco ei reagoi raipan käyttöön enää negatiivisesti.
Seuraavaksi vuorossa avotaivutus, jotka Coco hiffasi aika äkkiä. Sulkutaivutus oli ponille jo aivan liikaa. Se yritti epätoivoisesti taipua ulkopohkeen ympärille vaikka kuinka yritin pitää painoa sisäpuolella. Oikeaan kierrokseen sain muutaman hiipivän askelen oikein päin ja kehuttiin Cocoa kovasti. Kuulin pitkästä aikaa Cocon huokailevan kehujen jälkeen.
Kun Katinka pyysi meidät kevyeeseen raviin, oli ensimmäinen kierros jostain syystä hyvin jännittynyttä. Sitten yhtäkkiä poni rentoutui. Jouduin pitkästä aikaa keskittymään omaan hengitykseen, että se varmasti kulkeutui syvälle kuten pilateksessa tuli opeteltua.
Teimme suurikaarista 3-kaarista kiemurauraa, jossa Katinka pyysi ratsastamaan halkaisijaltaan 20-metrisiä puoliympyröitä. Coco taipuili lopuksi oikein kivasti, joskaan ei täysin rehellisesti varsinkaan oikealle. Sijaisopettajamme ei antanut meidän kävellä yhtä paljon tehtävien välillä, joten Coco alkoi pian painamaan käsille. Annoin sen aina välillä hetken huilata pitkin ohjin käyntiä, varsinkin kun Katinka keskittyi pitemmän aikaa toiseen ratsukkoon. Sijaisemme ei myöskään kertaakaan puuttunut istuntaan, korkeintaan pyysi lyhentämään ohjia tai toista. No jaa, ehkä kerran mainitsi toisen ratsastajan kantapäistä, mutta siinä vaiheessa kantapäät osoittivatkin kohti taivasta.
Laukkaaminen oli taas vähän työlästä Cocolle, eikä kevyt istunta auttanut kauhean paljoa. Kovasti poni haki tukea ohjista ja laukan tahti oli rikkonaista. Ansaitsimme loppukävelyt nurmiradalla.
Suihkun jälkeen vihreälle ja vastapuhdistettuun karsinaan.
#15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti