Jumppaa

Coco katsoi minua vähän ihmeissään, kun en ole pariin maanantaihin käynyt ja yhtäkkiä tupsahdin tunnin jälkeisenä päivänä. Tänään ratsastaisin jälleen itsenäisesti. Tallilla oli tosi hiljaista, joten vähin äänin noudin harjat ja aloitin pölyjen pyyhkimisen. Oikeasti, kun hevonen ei tarhaa eikä makaa omissa jätöksissään, se on hirmu puhdas. Puru on vaan kamalan pölisevää, hyi ja köh.

Harjaamisen lomassa löysin kutiavia kohtia ja poni otti onnellisena rapsutukset vastaan. Yllättäen voi mennä puoli tuntia puhtaan hevosen satuloimiseen. Hihi. Turparemmin kiinnittämistä piti odottaa peräti neljän haukottelun verran.

Alkukäynnit kävelimme Applen ja Julien seurassa nurmiradalla. Mutta voi apua – toisessa päässä rataa! Cocolla riitti pällisteltävää, kun radan viereisellä autotiellä kulki kaikenkuuloisia ja -näköisiä autoja. Eniten jännitettä aiheutti kuitenkin naapuritallin ratsukko, joka kipsutteli radan yläpuolelle nousevalla asfalttitiellä. Julie taisi olla vähän huolissaan ottaako Coco ritolat, vaikka se vain kipitti passikäyntiä niska jäykkänä. Poni toimi ihan samoilla keinoilla kuin arabitkin, ja sain sen nopeasti relaamaan.

Kentällä tein paljon kaarevia uria, käynnissä ja ravissa. Myötä- ja vastataivutuksessa. Jos jouduin vähänkään patistamaan käyntiä, otin kaareville mukaan lyhyitä käynti-ravisiirtymisiä. Pitkin ohjin. Vaikka pidin koko ajan tuntuman suuhun, ohjat oli oikeasti pitkät. Annoin Cocon myös mennä hitaampaa ravia ja huolehdin vain ettei poni ollut löysä. Ja sekös aiheutti kanssaratsastajissa ihmettelyä. Eräs vanhempi kilparatsastajaherra pysäytti hevosensa väliaidalle ja jäi tuijottamaan. Herra lienee oikein etevä ja pätevä, hänen raipankäyttönsä vaan joskus häiritsee Cocon kanssa työskentelyä.

Laukka vasemmalle tänäänkin nelitahtista, jos ei vähän antanut luukuttaa. Oikea laukka oli melkein asiallista ponilaukkaa. Sentäs kolmitahtista. Ympyröillä oli työlästä ratsastaa, joten kyllästyin ja rupesin pitkillä sivuilla ottamaan laukkaa uralta pois ja takaisin. Kilparatsastaja pysähtyi taas ihmettelemään. Niinkin yksinkertainen tehtävä on joillain hevosilla ollut vaikeaa. Mutta Coco pötki hienosti menemään molemmissa suunnissa.

Vein puuskuttavan ponin kävelykoneeseen lisäjäähyille ja kävin nesteyttämässä itseni. Vartin päästä vihreälle ja suihkuun. Coco nostelee ihanan kevyesti jalat ja tänään piteli itse takakaviotkin ylhäällä.

#14(2)