Pari edellistä kertaa Coco on ratsastuksen jälkeen puuskuttanut hirveästi. Mainitsin siitä viime kerralla Anthonylle, joka mumisi jotain klippaamisesta. Tiistaiaamuna Coco odotti karsinassaan karvattomana. Poissa olivat tupsutkin jaloista, häntä ja harja lyhennettynä. Otsatukan olivat sentään jättäneet.
Aamu oli suorastaan kylmä, kun koko yön oli satanut rankasti. Sekös teki hevosista vireitä. Yksi aikuinen ratsastaja tuli kentältä kävellen, ohjaajan taluttaessa tuntiratsua. Kuulin ohimennen jostain putoamisesta. Kentällä parikin hevosta poukkoili vielä jumppapallona, mutta niiden omistajat/liisaajat olivat paremmin kartalla ja saivat hevoset pian rauhoittumaan.
Cocokin oli alkuverkassa pirteänä eikä Anthony joutunut kertaakaan pyytämään aktiivisempaa käyntiä. Ratsastajia on niin paljon kesälomalla, että Cocokin on tainnut olla vähällä käytöllä. Väistöt meni ihan ok; viime kerrasta himpan paremmin vasemmalle, oikealle hyvin kuten ennenkin. Taivutukset olivat nyt vaikeampia vasemmalle kuin oikealle, ja se tuntui tosi oudolta.
Kevenneltiin vielä alkuraveja, kun naapurikentältä kuului Judithin huuto "lean back, lean back!". Ehdin juuri nähdä, kun Ella-ponin ratsastaja, aikuinen aloittelija, mätkähti etukautta kuperkeikalla maahan. Ella singahti kentän nurkkaan odottamaan Judithia, eikä ratsastajallekaan käynyt kuinkaan. Coco vähän tarkkaili tilannetta, mutta sen saa tosi helposti takaisin työmoodiin.
Ravissa Coco oli etupainoinen, enkä meinannut saada sitä ylös. Olimme ensimmäisinä laukkavuorossa ja Coco nosti täsmällisesti oikean laukan. Kipkopotimme reipasta, kolmitahtista ponilaukkaa kunnes aivan kohdallamme Paddy rymisteli puomipinoa. Siitäkös singahdimme komeaan kiitolaukkaan.
Tyynesti ohjasin Cocon isolle ympyrälle, mutta tällä kertaa meni kaksi kierrosta ennen kuin poni rauhoittui. Tunsin Cocon pehmenevän ja ratsastin voimakkaammin taivutukseen. Ja hupsista, kun se taipuikin! Jatkoimme uralle ja tunsin pari kertaa Cocon jännittyvän, tilanteen kuitenkaan eskaloitumatta sen pitemmälle. Siirryttyämme käyntiin, olin aivan puhki. Anthony oli hirveän tyytyväinen ja hoki taas kuinka olen tavallisesti liian pehmeä ratsastaja. Mä en kertakaikkiaan halua ratsastaa niin voimalla kuin Anthony toivoisi. Enkä montaa minuuttia jaksaisikaan!
Lopputunti sujui ilman draamaa, vaikka havaitsin välillä jännittymistä. Mä olin ihan loppu ja piti silti ratsastaa loppukäynnissä jokaista askelta, ettei singottu minnekään. Huh. Upeaa käyntiä harpottiin tallille: pitkää, pyöreää ja rentoa. Kaveritkin ihailivat. On se halutessaan hieno poni!
Klippauskin teki hienosti tehtävänsä, sillä tallinpihassa Coco ei puuskuttanut lainkaan. Suihkun jälkeen laitettiin tallipojan kanssa sädemätälääkettä ponin kavioihin. Hyi, kun ne haisivat ja parista säteestä irtosi kevyellä kaapaisulla harmahtavaa möhnää.
Syöttely jäi lyhyeksi, kun lähdettiin puunkaatajia pakoon.
#18
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti