Takapakkia ja edistystä

Ratsastus on sitten joskus turhauttavaa. Anthony oli palannut reissustaan kaitsemaan minua ja Julieta tiistain tunnille. Alkuverryttelyn käyntiväistöissä oli taas pientä lapaluisua vasemmalle. En millään keinoin saanut tänään ponia pysymään suorana siihen suuntaan. Oikealle Coco väisti suorastaan hienosti. Kevyessä ravissa tehtiin lähinnä paljon pääty-ympyröitä. Coco ei taipunut oikealle ja Apple luiskautteli lapaansa ulos. Paljon taivuttelua siis.

Raipan vaihto kädestä toiseen aiheutti ryntäilyjä, joten palasin alkuun. Eli pysäytin Cocon aina ennen kuin siirsin raipan toiseen käteen. Seisoessaan Coco vain nosti päänsä jännittyneesti, muttei rynnännyt mihinkään. Pentele kun Coco on niin nopea, että jos pyrähdyksessä pidätän hengitystä, pyrähdys muuttuu nanosekunnissa kiitolaukaksi. Jos taas onnistun hengittämään pyrähdyksen ajan normaalisti, poni ei ryöstä.

Kevyessä ravissa Coco on edistynyt niin, että saan sen ajoittain reisikontaktiin ja pidentämään askeltaan. Harjoitusravissa se onnistuu paremmin – Anthonyn hämmästykseksi. Voin vain olettaa, että yleensä ratsastajan istuessa Cocon satulaan, poni vain jännittyy lisää.

Laukkaaminen aloitettiin oikeasta kierroksesta, eli meille vaikeammasta. Laukka hieman etupainoista ja litteää, mutta kolmitahtista. Vasen laukka paremman tuntuista, mutta ilman myötäämistä sekin. Kolmatta kertaa laukatessa vasempaan kierrokseen Coco myötäsi istunnalle ja pohkeelle, joten en tarvinnut sisäohjaa asettamiseen. Hienoa! Laukkakin suuntasi jo melkein ylämäkeen.

Viimeinen laukkapätkä otettiin oikeaan kierrokseen. Yritin aluksi ilman sisäohjaa saada asetusta sisään – ei onnistunut. 'Pakotin' Cocon ympyrälle suoralla rungolla, kun ei kerran taivu. Vähän poni alkuun räpiköi, kunnes se älysi jujun. Muutaman ympyrän jälkeen pyysin taipumaan ja viimeinen kolmannes mentiin sisäohjan avulla lähes rehellisesti asettuneena. Anthony oli tyytyväinen ja kyllä se minullekin pitkän rupeaman päätteeksi tuntui hyvältä kehitykseltä.

Coco on nostoissa jo aika kiva, vaikkei se vieläkään ponnista laukkaan. Nostot tuli myös enempi vähempi 1-2 askelen viiveellä. Muutama viikko sitten Coco teki allani ainoat viiveettömät siirtymiset, kun Anthony runnutti meitä ravi-laukka-ympyrällä. Poni siis pystyy jos haluaa ja ratsastajan taito riittää.

Loppukävelyidenkin aikana sännähdettiin milloin mistäkin äänestä. Mietinpä vaan, onko poni taas ollut normaalia vähemmällä käytöllä...

Suihkun kautta suunnattiin vihreälle, jossa Coco välillä näytti etsivän piehtarointipaikkaa. Sen verran epäluuloisesti tarkkaili ympäristöään vieläkin, ettei kuitenkaan malttanut käydä maate.

#17