Kentällä heräteltiin avuille pohkeenväistöillä, jotka Coco teki hienosti oikealle. Vähän on vielä työstämistä eteenpäin pyrkimyksessä. Vasemmalle väistäessä en saa ponia joko liikkumaan eteen melkein ollenkaan tai lavat edes jotenkin suorana. Mulla varmaan taas oikea kylki lysyssä... No edistystä sentään oikealle!
Ravissa tehtiin kahdeksikkoa, jossa oli neljä neljän puomin ryhmää eli kahdet puomiryhmät per lenkki. Coco otti kierroksia edellä kulkevan Applen innostumisesta, joten jätin raipan pois. Silti sain vaivoin Cocon takaisin avuille kiskomatta suusta, kun se pyrähteli Applen perään. Hemmetin betonikyljet ja jäykkä takapää. Välillä laukattiin puhtaasti ravipuomien yli. Heh. Anthony lakkasi hokemasta asetuksesta kaarevilla urilla, kun sanoin ettei poni oikeasti irroita kuolaimesta eikä kuuntele pohjetta vaikka mitä tekisin.
Testasin itsekseni hieman harjoitusravia ja siinä saan Cocon kevyesti taipumaan ja asettumaan oikein! Myös reisikontakti oli ihan eri – poni hyväksyi sen harjoitusravissa. Saan reisikontaktin muilla hevosilla yleensä helposti myös kevyessä ravissa.
Coco alkaa herkistymään siirtymisille ja saan sen myös pysymään siirtymän läpi pyöreänä, jos se on avuille pehmennyt ennen siirtymää. Saatiin huolellisista siirtymisistä kehuja Anthonyltäkin.
Koska hevoset vähän kuumuivat puomeilla (Catherinen Beatrice jopa lähti kiikuttamaan), Anthony pyysi laukkaamaan pääty-ympyrällä yksi kerrallaan. Coco nosti vähän tahmeasti nelitahtisen laukan ja pudotti raville aina kun läppäsin sisäpohkeella vauhtia. Otin raipan takaisin käteen ja pienellä kosketuksella nelitahtinen kyntäminen keveni oikean kierroksen ponilaukaksi. Huomasin myös pientä asettumisenpoikasta, ohhoh!
Anthony oli tänään tiukalla tuulella. Hän siirrätytti meitä käynnistä laukkaan, raviin ja taas laukkaan vaikka kuinka monta kertaa. Mullehan noi on tosi tuttuja juttuja, en herpaantunut keskittymisessä ollenkaan. Cocokin pääsi tosi nopeasti jyvälle ja eteni ihanan kuuliaisesti ja tasaisesti.
Vasemmassa kierroksessa suoriuduttiin odotetusti paremmin, asetuskin oli rehellinen ja läpi hevosen. Tänäänkään en saanut Cocosta irti sitä pyörivää laukkaa, joka koettiin Judithin tunnilla muutama viikko sitten. Mutta tyydyn hyvin mielelläni tähän tasaiseen, etenevään ja kolmitahtiseen ponilaukkaan.
Coco-parka ei enää viimeisellä laukalla jaksanut kannatella itseään ja jouduin sanomaan Anthonylle, että ponilta loppui kunto tähän. Kävellessämme seurasin muiden nättejä laukkoja, vaikkakaan intensiivisiä siirtymisiä ei heiltä vaadittu. Taitaa ohjaajani kiristää vaatimuksiaan, kiva juttu!
Raahustettuamme tallille riisuin ponin ja raahustimme yhdessä pesupaikalle. Suihkutettuani Cocon sekä pääni, juotin ponin letkusta. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tulen hirmu iloiseksi kun Coco ryystää vettä kämmeneltäni. Se ei juo suoraan letkusta, joten keksin valuttaa hiljalleen soljuvan veden kämmenelle josta Coco imee veden suuhunsa. Jotenkin se vaan on niin palkitsevaa, kun löytää napin ja oikean tavan painaa sitä.
Vihreällä notkuttiin ainakin puoli tuntia ja karsinassakin Coco viivytteli pää sylissäni, kunnes sain itseni poistumaan.
 |
| Hikinen, väsynyt ja tarkkaavainen seuraponi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti