Sääli ei kuulu satulaan

Polila on TAMMA: seurallisuus muuttuu hyvin äkkiä "älä koske muhun"

Tänään ratsastin kauniilla, rautiaalla tammalla Polila. Siinä todennäköisesti on täysiveristä ja/tai arabia, siitä kielii jalo pää, sirot piirteet ja todella seurallinen ja tarkkaavainen luonne. Talllilla oli kansalliset estekilpailut, joten tohinaa riitti. Kentälle mennessä Polila sai Bambi-halvauksen jonkun kahisevan teltan kohdilla, mutta arabimaiseen tuttuun tapaan jäi aloilleen ihmettelemään. Ja jälleen mulle tarjottiin taluttajaa. Jatkettiin täysin tyynesti omalle lohkolle areenaa – ilman taluttajaa.

Sain Polilan edelliseltä tunnilta hyvin lämmiteltynä. Vähän kävi sääliksi runnuttaa sitä liikkeelle. No eihän me sitten liikuttu mihinkään. Katinkalla alkoi keittää ja sitten keitti mullakin. Omaksuin lopputunniksi Nyt sitten perkele asenteen. Ohjat yhdessä kädessä ja raippa toisessa, kannukset jalassa. Tamma hakeutui pyöreäksi satulan alle heti. Katinka oli hetken huuli pyöreänä, kun tehtiin sulkutaivutuksiakin välillä yhdellä kädellä, käynnissä ja ravissa. On se kumma jos ei lännenratsastaja osaa poolohevosta yhdellä kädellä ratsastaa – vai kuinka?

Pohkeenväistöt ravissa tuttuun tapaan kivasti oikealle, mutta haasteellisesti vasemmalle. Yllättävää kyllä, mutta Polilalla ei ole kiva laukka. Vaikka se etenisikin ja kulkisi oikein päin, se on aika epämukavaa. Ei ainakaan tunnu pehmeältä, muttei myöskään isolta.

Hiki silmiä kirveltäen kävin pikapikaa vaihtamassa vaatteet ja syöksyin seuraavaan tapaamiseen.

#43