Kirjava keinuhevonen

Renéelle taas kiitos kuvista!

Kurkistin tuntilistaa ennen vaatteiden vaihtamista, joten tiesin laittaa kannukset Charlieta varten. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi raaka hevonen pitää laittaa tunneille, turruttaa se niin että se tarvitsee kannukset. Hikoilin jo kun menin hakemaan ruunaa karsinasta. Jalustimia säätäessä Charlie sääti myös omiaan ja onnistui puremaan raipan poikki. Voi vitsit mikä vekara!

Muistin aloittaa määrätietoisen tätiratsastamisen heti alkuunsa ja taisin ansaita kakaralta muutaman kuuliaisuuspisteen. Kentälle saavuttua ratsastin alkukäynnit ohjat yhdessä kädessä ja raippa toisessa. Pyysin käynti-seis siirtymisiä, sekä tahdikasta kävelemistä. Raviin siirryttäessä minulla olikin jo ihan siedettävästi eteen liikkuva hevoinen. Ainakaan Anthony ei kertaakaan valittanut etanavauhtia ja kehuikin muutamaan otteeseen.

Charlie yritti kyllä tarjota virkkuukoukku hiipimistä tai pää pystyssä juoksemista, mutta rehellisesti se ei olisi selkäänsä nostanut. Polvet sillä nousi aina vaan ylemmäs, mitä kovempaa mentiin. Alkuun oli ohjaspituuttakin vaikea ylläpitää, kun yhtäkkiä hevonen kipristyi pikkurullalle ja taas hetken perästä meinasi nojata minut kaulalle.

Melko pian väistätimme hevosia käynnissä ja ravissa, Charlien liiratessa kauniisti oikealle. Meidän molempien vaikeassa oikeassa kierroksessa, väistöt vasemmalle olivat hyvin vaihtelevia. Jossain välissä huomasin ettei poni enää tuntenut vetoa uralle, vaan luotti luotsaukseeni. Kiva! Suunnilleen näillä main Charlie alkoi nostaa selkäänsä ja antautui rehelliselle kuolaintuntumalle. Tällöin oli niin helppoa auttaa sitä tasapainoilemaan voltilla, ja sain jopa pidettyä kyynärkulman, työntäessäni sitä kuuluisaa kottikärryä.

Laukkaaminen on kyllä Charlien bravuuri. Sillä on ihanan pehmeä, keinuhevosen laukka! Toki ratsastajaltaan se vaatii äärimmäistä keskittymiskykyä, jotta saa kömpelön lapsiruunan pysymään tolpillaan. Tänään onnistuin rumpauttamaan Charlien ylämäkeen aina kun se pyrki laukassa makaamaan ohjalle. Tuntui tosi hyvältä ja Anthonyltä tuli kehuja, mm. super raikasi aika monesti. Oikeaan kierrokseenkin laukattiin ihan siivosti, vaikka huomasin keräileväni vasenta ohjaa vähän väliä.

Loppuraveissa onnistuin houkuttelemaan Charlien rentoon eteen-alas hölkkään. Se jopa älysi pitää painonsa takaosalla, eikä kompuroinut ollenkaan. Se on kyllä sellanen kompura ja liukastelija ettei tosikaan. Oliko siltä männä viikolla kompastuessaan peräti pudonnut joku.

Kävelimme vielä nurmiradalla kierroksen ennen palaamista talliin. Suihkutin Charlien ja palautin sen karsinaansa. Kävin seurustelemassa Cocon kanssa hetken ennen kuin lähdin kahvilan kautta kotiin.

#44