Tallilla oli pikkukisat, joten sijaisopettajanamme toimi tänään Jesse. Hän yleensä opettaa alkeiskurssilaisia ja on ihanan iloinen ja positiivinen tyyppi. Sen kummemmin en ole hänen opetuksiaan seurannut.
Kentällä Jesse kyseli, mitä olemme tehneet ja missä tarvitsemme apua. Aloitin Cocon kanssa siirtymisillä ja pian se herkistyikin eteen päin kehottavalle jalalle. Taipuminen oli edelleenkin lähinnä istunnan varassa, joten välillä onnistuttiin ja välillä ei. Useimmiten käynnissä meni hyvin, ravissa vaihtelevammin.
Ravi-laukka-ravi siirtymiset sujui oikein kivasti. Coco ei olisi halunnut laukata kaarevalla uralla oikeastaan lainkaan ja sitä sai raipalla muistuttaa pysymään liikkeessä. Käyntitauon jälkeen taivutimme hevosia ratsastamalla spiraaleja. Pienemmälle ympyrälle ratsastaessa hevosen piti ottaa yksi askel sisemmälle uralle, eikä antaa sen valua kuin vesi viemäriin. Samoin kun ratsastettiin isommalle ympyrälle, hevonen johdatettiin ottamaan pieni askel ulommalle uralle. Cocon mielestä tämä oli helppo juttu ja se rupesi tarjoamaan takajalkoja alle.
Kun spiraalit onnistui kummassakin kierroksessa sekä käynnissä että ravissa, tehtiin myös ravipohkeenväistöjä. Coco meni tosi hienosti oikealle ja mulla oli vaikeuksia väistättää ponia vasemmalle. Siirsin Cocon käyntiin ja harjoiteltiin väistöt vasemmalle käynnissä.
Coco oli niin yritteliäs ja rauhallinen tänään, että palkitsin sen reippaalla laukalla kevyessä istunnassa. Töppöti töppöti meni pieni poni korvat hörössä, selässään ratsastaja naama hangonkeksinä. Jessekin kehui, että Coco kulki hyvin tänään.
Loppukäynneissä annoin raipan Jesselle. Coco on ruvennut säntäilemään tunnin päätteeksi, enkä halunnut raipan antavan vahingossa lisää vauhtia. Ja kuinka ollakaan: kun ura lähti kaartumaan kohti kentän porttia, rumpautti poni jalat mahan alle. Olin varautunut ja ratsastin rauhallisesti kaarelle pois päin portista. Coco vastusti pohkeita ja yritti vain hiipiä aina kun mentiin portista hieman pois päin. Jos nenä kääntyi vähänkään liikaa portille päin tai poni pääsi suoristumaan, se keräsi lyhyet koipensa lähes arabimaisen nopeasti. Kertaakaan se ei kuitenkaan päässyt ryöstämään, eikä edes ottamaan muuta kuin käyntiaskeleita.
Jesse vähän jännitti portilla ja sanoikin, että hyvinhän se meni. Verryttelyalueen läpi kävellessämme Jesse vielä kysyi onko poni hanskassa vai taluttaako hän. Kysymys vähän yllätti, sillä siinä vaiheessa Coco käveli jo ihan normaalisti toisten perässä kohti tallia. Mitä nyt kaula kaarella vähän pureskeli kuolaimia, mutta kroppa ja jalat liikkuivat ihan normaalin Coco-rennosti.
Pesun jälkeen vein Cocon vihreälle. Siinä tuli pikku hässäkkä, kun poni polkaisi kenkäni reunaa eikä sen jälkeen uskaltanutkaan syödä. Piti sitten kyykistyä ja osoittaa kädellä, että nenä vaan nurmea kohti. Vartin verran laidunnettua palautin Cocon karsinaansa ja rapsuttelin vielä hetken.
Naapurikarsinasta eräs tallilainen kysyi voiko Cocoa käyttää nurmella, kun eikös se lähde käsistä. No onhan se lähtenyt ja rynnännyt ratsastajankin kanssa tallinpihasta ja vaikka mitä pöljää. Totesin, että sen kanssa pitää vaan koko ajan olla tietoinen ympäristöstä ja ponin mielialasta. Ihana seurakoira se oikeasti on ja nauttii yhteisesti vietetystä ajasta.
#42
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti