Äh miten turhauttavaa on joutua taivuttamaan rautakankea, tietäen ettei se jumiutunut parka siihen pysty. Pedja neuvoi lyhentämään jalustimet niin lyhyeksi, että alapohjekin lepää hevosen kyljellä. Se oli oikein hyvä ja Cocon könkätessä ponilaukkaa, oli kiva seistä kevyessä istunnassa.
Coco ei myöskään juossut alta karkuun vaikka pari kertaa jouduin napauttamaan ihan normaalisti ponia liikenteeseen. Naapurikentän rouvat oikein säikähtivät, kun näkivät ketä olin 'rätkimässä'. Poni jopa painoi käsille, kun mukamas tarjoutui kuolaimelle. Selkä ei kylläkään noussut satulan alle. Mutta joka tapauksessa: pelon sekainen luimu muuttui pian rentoutuneeksi kuuntelemiseksi ja korvat kävivät laukassa hörölläkin.
Tunnin jälkeen suihkutin ponin ja vein vihreälle. Kahvilan terassilla ruokailevat saivat ihmetellä pienen ponin laiduntamista, joka keskeytyi muutaman minuutin välein hellään turvatteluun. Joka kerta se piti huomioida ennen kuin nenä uppoutui jälleen nurmeen. Ihku poni.
#41
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti