Katinkan tunnille vaapuin ystävällisellä 5-vuotiaalla Charliella. Kirjava ruuna on hirmu kiltti, laiska ja raaka. Selkäytyessä ja portteja avatessa se kuvittelee voivansa tulla ja mennä oman mielensä mukaan. Kummallisen kärsimätön laiskaksi hevoseksi...
Peruuttaminen ja taipuminen oikealle lähentelee epätoivoa. Varsinkin kun sitä taipumista vaatii opettaja – tehtävähän se on. Kaikkiin kaarteisiin sai patistaa eteenpäin, kun Charlie kiltisti hidastaessaan tarjoaa vain turpaansa syvemmälle rintaan. En muista käyttäneeni raippaa niin paljon yhden tunnin aikana kuin tänään. Mitä Charlie tuumaa raipasta: heilauttaa vähän häntäänsä. Äh. Erikoista, että ravipohkeenväistöt oli helppoja kunhan ensin kaarteessa tuuppasin usvaa putkeen.
Oikeassa kierroksessa Charlie punkee niin voimakkaasti sisäohjaa vastaan ja puree kuolaimeen kiinni, ettei se tuntunut normaalilta. Niin nöyrä ja yritteliäs kun se on... Laukka oli ihanan keinuvaa ja pompahti aina ylös päin kun vaan jalkaa kuunteli. Käynnissä ja laukassa sain ison ruunan tuettua ulkoreiteen ja -pohkeeseen, ja silloin meni taivuttava sisäpohje oikeasssakin kierroksessa läpi. Ravissa en onnistunut lainkaan.
Charliella on vähän kärryhevosen tyyppinen ravi, jossa polvi nousee liiankin helposti. Kun siirsin ravista käyntiin, yritin aina saada pidettyä painon takaosalla. Siirtymiset olivat hitaita, sillä Charlie jäi lähes paikoilleen joggaamaan mielummin kuin olisi siirtynyt oikein päin käyntiin. Tai en tiedä oliko poniparka vain epävarma saako siirtyä käyntiin, kun tunsi ratsastajansa olevan valmiustilassa.
Lopuksi sain Charlien myötäämään oikeaankin kierrokseen, kun ensin suoristin ulkoavuilla (lähes poikitin) ja sitten muistutin sisäpohkeen kuuntelemisesta. Sisäohjaa ei saanut silloin käyttää lainkaan. Vähän sama kuin Cocolla, paitsi enemmän raipan käyttöä.
Tunnista jäi vähän vaillinainen olo, kun Katinka ei oikeastaan opettanut minua lainkaan. Vaikka ratsukoita oli vain kaksi, hän keskittyi lähinnä siihen toiseen. No, onneksi sain korjattua joitakin itse huomaamiani virheitä. Tunti meni nopeasti ja kohta oltiinkin taas tallinpihassa.
Silmiin valui kirvelevää hikeä ja jalat olivat kuin makaroonit. Nappasin automaatista palautumisjuoman ja jätin hyvillä mielin Charlien muiden hoidettavaksi. Kahvilassa viilentävä tuuli ja jäälatte paransivat oloani entisestään. Yhä naama punaisena lähdin kotimatkalle.
 |
| Kiltti pieni hefoinen. (lainattu kuva Charliesta) |
#40
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti