Ponin lennättämistä

Lily ja kurkistava Rosie.

Lauantaina Anthony valmensi viikonloppukisoihin osallistuvaa ratsukkoa, joten ryhmämme sai sijaisopettajan. Pedja, eli Predrag Marjanovic on tuttu näky tallialueella ja hevosen selässä. Minulla on ollut hieman ronskin ratsastajan kuva tästä pitkänhuiskeasta herrasta. Pedja käveli perässämme kentälle ja käski hoputtamaan Lilyä kävelemään reippaammin. Sanoin ettei se oikein onnistu kun hetken perästä taas laahustaa. Silmät tuikkien Pedja näytti kouluraippaa kädessään ja tarjoutui antamaan vauhtia. Naurahdin reaktion olevan korkeintaan pukittelua, muttei eteen päin pyrkimistä. Pedja lupasi todistaa toisin.

Pedja pyysi meidät kolme ratsukkoa kentän keskelle ja kysyi missä vaiheessa olemme. Vastaukseni oli helppo: täytyy saada Lily reagoimaan jalalle. Pedjalla oli kaikille oivat ohjeet perusteluineen – tiesin heti tunnista tulevan hyvän! Lilyn lääke oli tänään tämä: pyydä eteen, napakat taputukset jalalla ja lopuksi raipalla jos liikettä ei tapahdu. Tämänhän pitäisi olla minulle selvää pässinlihaa, olen tehnyt tätä vuosia! Jotenkin en taaskaan vaan ole osannut viedä asiaa loppuun asti. No, alkuun 'lennättäminen' toimi hyvin ja Lily lisäsi hienosti vireystasoa.

Yhtäkkiä Lily alkoi hyytyä ihan kunnolla, kunnes kävelimme etanavauhtia ja lopulta pysähdyimme. Tunsin Lilyn köyristävän selkää, joten odotin sillä olevan kakkahätä. Mutta mitä vielä, se vanha akka vain paistatteli päivää! Olin lähettämässä ponia liikkeelle hyväksi todetuilla vaiheilla, kunnes jouduin käyttämään raippaaa. Ei reaktiota, ei edes hännän heilautusta. Siitähän tuli sellainen huomauttelujen sarja, jotka kerta toisensa jälkeen annoin vähän kovemmin. Pedja käski läväyttää ihan kunnolla, jota noudatin vain osin. Lily potkaisi napakasti sivuun ja hypähti liikkeelle, hieroin sen kaulaa kiitokseksi Pedjan kehuessa pitkin ohjin hölkyttämistämme.

Täytyy tässä vaiheessa muistuttaa, että Lily kulkee yleensä pikkulasten tunneilla. Siellä se on saanut hölkyttää pää polvissa, eikä muksut ole uskaltaneet kuin istua kyydissä.

No, tästä lähtien tamma vastasi pohkeisiini paljon nopeammin ja herkemmin. Poni oppi ettei tätä ratsastajaa pikku potkut säikäytä, eikä eteenpäin hypähtämisestä jäädä ohjiin roikkumaan. Pedja pyysi tekemään itsenäisesti ravi-laukka siirtymisiä. Laukannostot olivat rauhallisia ja laukka tahdikasta ja eteen pyrkivää. Lily kulki selkä alhaalla ja pää koholla, mutta se pysyi rauhallisena. Luulen, että osa sen vouhkaamisesta on tullut siitä ettei se jaksa kantaa itseään vaikka sitä siihen vaaditaankin.

Pedja tarjosi minulle sen, mitä olen salaa Anthonyltä yrittänyt tehdä: saada hevonen ensin liikkumaan eteen ja sitten vasta pyytää muita asioita. Muutamien laukkasiirtymisten jälkeen Lily hakeutui itse satulan alle pehmeään peräänantoon. Eikä sitä 'pelottanut' katsomot tai toiset hevoset! Hei me laukattiin koko porukka yhtäaikaa, samalla kentällä pyöri kaksi muuta ratsukkoa milloin mitäkin askellajia! Eikä kukaan törmännyt eikä kuollut, heh...

Lily oli kiitettävän näppärä puikkelehtimaan milloin minkäkin hevosten välistä, luottaen etten anna kenenkään tulla kohtisuoraan päin. Pikkutamma ei myöskään tuntenut vetoa osaston perään, kun kaikki menivät omia polkujaan. Pedja huomautteli jäykästä lantiostani koko laukkaamisen ajan ja minun olikin vaikea saada itseni rentoutumaan sisään kaatuvan ponin selkään. Lilyn oikaisu saa jäädä johonkin toiseen kertaan, nyt olimme tyytyväisiä tästä rennosta eteen pyrkimyksestä!

Loppuraveista nautimme kumpikin, kun pitkin ohjin pitkää ja matalaa ravia tampattiin hyvässä tahdissa. Pedjakin kehui, että näyttää poni luottavaiselta ja eteenpäin pyrkivältä. Jäimme kävelemään toisten kavereiden jatkettua talliin. Lily oli aivan hikinen ja puuskutteli korvat höröllään. Kun viimein lähdimme tallia kohti, pyysin Lilyn portin viereen. Yritän suosia vasenta puolta, jotta ponilla on aina mahdollisuus nähdä portti kunnolla. Sain avattua ja suljettua kentän kiinteän portin, päästämättä kertaakaan siitä irti. Kehuin tammaa vuolaasti ja tepsuttelimme mäkeä alas viimeiselle portille. Brunssiaika lähestyi, joten autoja tuli ja meni, mutta Lily tyynesti kuunteli miten halusin sen portilla toimivan.

Idioottimainen hangonkeksihymy naamalla ratsastin satulahuoneen viereen ja laskeuduin satulasta. Olen nähnyt Lilyn kiskovan päätään, kun siltä yritetään ottaa suitsia pois. Silloinhan sille on jäänyt kuolaimet suuhun ja pieni paniikki siitä on tietysti seurannut. Mun kanssa se on ollut lähinnä pientä jännitystä, mutta kun odotan Lilyn laskevan päätään ennen kuin otin suitset pois, se antaa ne rauhassa pois. Tänään Lily ei reagoinut suitsien poistamiseen mitenkään.

Nuoren näköinen tallityttö Pam on Lilyn entinen groomi ja hän vieläkin viettää ponin kanssa niin paljon aikaa kuin ehtii. Hän tuli ottamaan Lilyn varusteet ja kyseli tunnin sujumista. Pamin kanssa kehuttiin Lilyä kilpaa, on se vaan niin erityisen ihana tapaus. Lily tykkää hoitajastaan myös paljon, sillä olen kuullut tamman hörähtelevän Pamin perään vaikkei tämä ole ollut tulossa lähellekään ponien puolta.

Perusteellisen suihkun jälkeen seurustelin hetken Lilyn kanssa karsinassa. Kävin auttamassa erästä yksinäistä opettajaa viiden alkeisratsastajan kanssa ja sitten läksin kotiin.

#29