Harmaa aamu alkoi satulavyön etsimisellä. Edellisellä kerralla löydetty satula oli sentään paikoillaan Lilyn telineessä. Päästään arka Lily otti hoitotilanteen rennosti lyhyen niskahieronnan jälkeen. Tamma suorastaan käänsi päätään syliin, jota se ei aiemmin ollut minulle tehnyt. Mentiin taas yläkentälle ja Lilyn askel tavalliseen tapaan tahmautui astuessaan portista sisään.
Alkuravien jälkeen otettiin pohkeenväistöjä käynnissä. Erään vasemmalle väistämisen päätteeksi Lily yhtäkkiä heitti jalat levälleen ja tuijotti maahan. Ennen kuin kerkesin sen ihmeempää tekemään, poni hypähti takajaloilleen ja iski vuoron perään etusia maahan. Näin sivusilmällä etujalkojen kiepahtavan ulkokautta kaaressa maahan. Sitten Lily teki salamannopeita väistöliikkeitä, takaosan pysyessä paikoillaan, kuin hakien pakosuuntaa. Näytin pehmeästi suunnan ja pyysin istunnalla käyntiä. Yllätyksekseni poni lähti haparoiden kävelemään tarjottuun suuntaan. Hengittelimme hetken ja sitten jatkettiin reippaasti, hyvin pyöreänä eteenpäin.
Diagonaaleilla ei tänään lisäykset onnistuneet, parhaimmillaan Lily vain tikkasi kovempaa vauhtia. En millään saanut tammaa avuille, se vain puoliajatuksissaan teki mitä pyydettiin. Muutamia kertoja onnistuin saamaan ulkopohkeen läpi ja ponin suoraksi kantamaan rehellisesti itsensä.
Ison Albert-ruunan säikähdyksen ja Lilyn paniikkikohtauksen jälkeen Anthony pyysi laukat varovasti yksi kerrallaan. Kun ne pohkeet eivät edelleenkään olleet läpi, Lilyn nostot olivat ihan karseita. Laukka taas oli ISOA, ylämäkeen tamppausta. Tänään laukkasin isolla hevosella, enkä pienellä ponilla. WAU! Tunsin, että Lily oli vain semisti avuilla ja olin varautunut ihan kaikkeen. Mitään ei sitten kuitenkaan tapahtunut. Vielä kun satula pysyisi paikoillaan...
Viimeiset ravit oli muutoin tahmeita, mutta aina kun jäimme muista jälkeen, Lily lisäsi kevyesti ja korrektisti muut kiinni. Harjoitusravissa otettiin siirtymisiä pysähdykseen. Kovalla työllä sain Lilyn pysähtymään takaosalleen ja osa ravisiirtymisistä oli riittävän energisiä. Pientä turhautumista vaille oikein hyvä tunti.
Löysin pesupaikalta hierontahanskan, joten Lily sai ansaitsemansa hierontapesun. Vietyäni sen karsinaansa, oli Cocon vuoro.
Cocon kävin kuorimassa purukerroksen alta, puin juoksutuskamppeet ja talutin pienelle juoksutusareenalle. Tässä vaiheessa oli alkanut tihuttamaan vettä, mutta olin jo valmiiksi hiestä märkä. Käveltyään hetken, poni siirtyi pyynnöstäni raviin. Yhtäkkiä Coco kuuli jotain ja lähti komeiden pierupukkien säestämänä kiitolaukkaan. Kierroksen huhkittuaan poni rauhoittui ja laukkasi kelvollista, rauhallista laukkaa.
Ruunan lämmettyä, pyysin ajoittain pitempää ravia ja hyvin se Cocoksi venyikin, jännittymättä tai rikkomatta laukalle. Toiseenkin kierrokseen ensimmäinen laukka käynnistyi pierupukeilla, mutta siitä ei enää seurannut kiitolaukkaa. Työstin vasenta laukkaa siirtymisillä ja reippaammalla tahdilla. Vasen takanen vaan ei pysty ponnistamaan kunnolla. Kiva oli kuitenkin seurata, että Coco työskentelee rennommin ilman ratsastajaa, vaikka kaula ei pehmeästi myötääkään.
Vietyäni Cocon karsinaansa lounaalle, kävin toimistolla kuittaamassa ratsastustuntini. Juttelin Anthonyn kanssa Lilyn satulasta. Sanoin, että satula kippailee ja irtoaa selästä laukassa. Jos poni loikkaa sillä hetkellä sivuun, meikä lentää kaaressa. Sivusta kuunnellut Paddy heitti, että "sulla pitää vaan olla parempi tasapaino niin et lennä". No, enkös juuri siksi käy täällä kun mulla ei ole? ja siihen ei Paddylla ollut vastausta. Heh.
Sateen takia en ottanut kuvia, kännykän ollessa kuivassa pukuhuoneessa turvassa.
#27
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti