Avo- ja sulkutaivutuksia

Tänään saimme sijaisopettajaksi Katinkan. Hän kuulostaa brittiläiseltä ja opetustyyli on papattavan energistä. Kunhan oman hoppuilun saa pidettyä kurissa, Katinkalla on hyvä silmä ratsukoille.

Alkuverryttelynä oli tuttua pohkeenväistöä käynnissä. Sain myöskin tuttuun tapaan Cocon väistämään helpommin vasenta pohjetta oikealle. Vasemmalle meinasi niin olla kankeaa että. Oikealle väistäessä saimme ensimmäistä kertaa ylläpidettyä käynnin energisyyden. Kröhm, johtunee ehkä siitä, että räimäsin jo paljon rohkeammin raipalla. Coco ei reagoi raipan käyttöön enää negatiivisesti.

Seuraavaksi vuorossa avotaivutus, jotka Coco hiffasi aika äkkiä. Sulkutaivutus oli ponille jo aivan liikaa. Se yritti epätoivoisesti taipua ulkopohkeen ympärille vaikka kuinka yritin pitää painoa sisäpuolella. Oikeaan kierrokseen sain muutaman hiipivän askelen oikein päin ja kehuttiin Cocoa kovasti. Kuulin pitkästä aikaa Cocon huokailevan kehujen jälkeen.

Kun Katinka pyysi meidät kevyeeseen raviin, oli ensimmäinen kierros jostain syystä hyvin jännittynyttä. Sitten yhtäkkiä poni rentoutui. Jouduin pitkästä aikaa keskittymään omaan hengitykseen, että se varmasti kulkeutui syvälle kuten pilateksessa tuli opeteltua.

Teimme suurikaarista 3-kaarista kiemurauraa, jossa Katinka pyysi ratsastamaan halkaisijaltaan 20-metrisiä puoliympyröitä. Coco taipuili lopuksi oikein kivasti, joskaan ei täysin rehellisesti varsinkaan oikealle. Sijaisopettajamme ei antanut meidän kävellä yhtä paljon tehtävien välillä, joten Coco alkoi pian painamaan käsille. Annoin sen aina välillä hetken huilata pitkin ohjin käyntiä, varsinkin kun Katinka keskittyi pitemmän aikaa toiseen ratsukkoon. Sijaisemme ei myöskään kertaakaan puuttunut istuntaan, korkeintaan pyysi lyhentämään ohjia tai toista. No jaa, ehkä kerran mainitsi toisen ratsastajan kantapäistä, mutta siinä vaiheessa kantapäät osoittivatkin kohti taivasta.

Laukkaaminen oli taas vähän työlästä Cocolle, eikä kevyt istunta auttanut kauhean paljoa. Kovasti poni haki tukea ohjista ja laukan tahti oli rikkonaista. Ansaitsimme loppukävelyt nurmiradalla.

Suihkun jälkeen vihreälle ja vastapuhdistettuun karsinaan.

#15

Itsenäistä ratsastusta

Aamulla oli pieni yllätys, ettei meillä ollut ohjaaajaa paikalla. Sain poikkeuksellisesti ratsastaa itsenäisesti ratsastuskoulun hevosella, vaikken ole klubin jäsen. Lähdimme yhdessä Julien kanssa kentälle aloittamaan verryttelyn. Coco oli jäykin ikinä ja haluton liikkumaan mitenkään päin.

Tein alkuun paljon siirtymisiä, jotta poni heräsi jalalle. Kaarevilla urilla vaihtelin asetusta vuoroin sisään ja ulos. Kolmitahtinen laukka oli vaikea saada tällä kertaa irti. Ilokseni Coco ei ryöstäytynyt kertaakaan, eikä edes jännittänyt mitään. Sain jopa vaihtaa raipan kädestä toiseen ja se aiheutti vain pientä niskan jännittäytymistä.

Loppukävely nurmiradalla oli ihana. Pesun jälkeen ehdin hetken aikaa syöttelemään ennen kuin piti lähteä töihin.

#14(1)

Laukkasiirtymisiä ja ravipuomeja

Aamu Cocon kanssa alkoi tyypillisesti martingaalin irroituksella ja turparemmien löysäämisellä. Poni suorastaan huokaa helpotuksesta kun pystyy taas liikuttamaan kieltään. Ja nyt olen varma, että pään suurieleinen kääntäminen ihmistä kohti ilmaisee nimenomaan epämukavuutta suun alueella.

Kentällä heräteltiin avuille pohkeenväistöillä, jotka Coco teki hienosti oikealle. Vähän on vielä työstämistä eteenpäin pyrkimyksessä. Vasemmalle väistäessä en saa ponia joko liikkumaan eteen melkein ollenkaan tai lavat edes jotenkin suorana. Mulla varmaan taas oikea kylki lysyssä... No edistystä sentään oikealle!

Ravissa tehtiin kahdeksikkoa, jossa oli neljä neljän puomin ryhmää eli kahdet puomiryhmät per lenkki. Coco otti kierroksia edellä kulkevan Applen innostumisesta, joten jätin raipan pois. Silti sain vaivoin Cocon takaisin avuille kiskomatta suusta, kun se pyrähteli Applen perään. Hemmetin betonikyljet ja jäykkä takapää. Välillä laukattiin puhtaasti ravipuomien yli. Heh. Anthony lakkasi hokemasta asetuksesta kaarevilla urilla, kun sanoin ettei poni oikeasti irroita kuolaimesta eikä kuuntele pohjetta vaikka mitä tekisin.

Testasin itsekseni hieman harjoitusravia ja siinä saan Cocon kevyesti taipumaan ja asettumaan oikein! Myös reisikontakti oli ihan eri – poni hyväksyi sen harjoitusravissa. Saan reisikontaktin muilla hevosilla yleensä helposti myös kevyessä ravissa.

Coco alkaa herkistymään siirtymisille ja saan sen myös pysymään siirtymän läpi pyöreänä, jos se on avuille pehmennyt ennen siirtymää. Saatiin huolellisista siirtymisistä kehuja Anthonyltäkin.

Koska hevoset vähän kuumuivat puomeilla (Catherinen Beatrice jopa lähti kiikuttamaan), Anthony pyysi laukkaamaan pääty-ympyrällä yksi kerrallaan. Coco nosti vähän tahmeasti nelitahtisen laukan ja pudotti raville aina kun läppäsin sisäpohkeella vauhtia. Otin raipan takaisin käteen ja pienellä kosketuksella nelitahtinen kyntäminen keveni oikean kierroksen ponilaukaksi. Huomasin myös pientä asettumisenpoikasta, ohhoh!

Anthony oli tänään tiukalla tuulella. Hän siirrätytti meitä käynnistä laukkaan, raviin ja taas laukkaan vaikka kuinka monta kertaa. Mullehan noi on tosi tuttuja juttuja, en herpaantunut keskittymisessä ollenkaan. Cocokin pääsi tosi nopeasti jyvälle ja eteni ihanan kuuliaisesti ja tasaisesti.

Vasemmassa kierroksessa suoriuduttiin odotetusti paremmin, asetuskin oli rehellinen ja läpi hevosen. Tänäänkään en saanut Cocosta irti sitä pyörivää laukkaa, joka koettiin Judithin tunnilla muutama viikko sitten. Mutta tyydyn hyvin mielelläni tähän tasaiseen, etenevään ja kolmitahtiseen ponilaukkaan.

Coco-parka ei enää viimeisellä laukalla jaksanut kannatella itseään ja jouduin sanomaan Anthonylle, että ponilta loppui kunto tähän. Kävellessämme seurasin muiden nättejä laukkoja, vaikkakaan intensiivisiä siirtymisiä ei heiltä vaadittu. Taitaa ohjaajani kiristää vaatimuksiaan, kiva juttu!

Raahustettuamme tallille riisuin ponin ja raahustimme yhdessä pesupaikalle. Suihkutettuani Cocon sekä pääni, juotin ponin letkusta. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tulen hirmu iloiseksi kun Coco ryystää vettä kämmeneltäni. Se ei juo suoraan letkusta, joten keksin valuttaa hiljalleen soljuvan veden kämmenelle josta Coco imee veden suuhunsa. Jotenkin se vaan on niin palkitsevaa, kun löytää napin ja oikean tavan painaa sitä.

Vihreällä notkuttiin ainakin puoli tuntia ja karsinassakin Coco viivytteli pää sylissäni, kunnes sain itseni poistumaan.

Hikinen, väsynyt ja tarkkaavainen seuraponi.

#13

Pikakäynti

Vetkuttelin lähdössäni mm. syömällä aamiaisen. Tilasin siis taksin viemään tallille. Sattumoisin Grab taxilla oli promopäivä, joten kaikki maanantaikyydit olivat ilmaisia.

Tallissa ei ollut paljoa tehtävissä. Hain Cocon vihreälle ja juttelin kavereiden kanssa varmaan kolme varttia.

Pesin Cocon kaviot mudasta ja harjasin sen. Ihana poni seurasi puuhiani tarkkaavaisesti. Harjattuani Cocon vein sen karsinaansa.

Oli kamalan hiostavaa. Lähdin samaa matkaa MRTlle 15-vuotiaan harjoittelijatytön kanssa.

Kirjavan kamelin kyydissä

Tallille tullessa tarkistin ensimmäiseksi Cocon. Sen vasempaan suunpieleen oli taas tullut verinen hankauma kuolaimesta. Huikkasin siitä Paddylle joka etsi minulle toisen ratsun. Ratsastaisin kirjavalla n. 150 säkäisellä ruunalla Mystic.

Positiivinen ajattelu piristää aikaisenkin aamun.

Ensivaikutelmani siitä oli laiha, pureva otus. Mysticin iho on hyvin silkkinen ja ohut, paikoin hiertynyt. Lievästi kupera, ruma pää ja korkealle kiinnittynyt häntä sekä pitkät jalat. Ruuna raahautti jokaista kaviota pitkin asfalttia karsinasta korokkeelle. Selkäydyin tavallista huolellisemmin, kun huomasin selän arkuutta satuloitaessa.

Lähdimme vaappuen jonossa kentälle. Vaikka kuinka yritin saada Mysticiä kulkemaan reippaammin, se vain pyrähti ja palasi vaappumiseen. Anthony moitti, että olen passiivinen ratsastaja ja minun pitäisi tehdä enemmän. Hassua. Yleensä saan moitteita kun teen liikaa. No onhan nämä hevoset ihan eri kaliiberia kuin Suomessa ratsastamani...

Ravissa vaapunta jatkui, vaikkakin vähäisempänä. Tehtiin pääty-ympyröitä ja suunnanvaihtoja. Mystic alkoi lämmetä ja pehmetä, eikä enää tuntunut kuin ratsastaisi kamelilla. Ensimmäinen laukannosto pääsi yllättämään, kun ruuna selvästikin odotti jo laukkaamista. Se nosti päänsä korkealle ja nyökytteli rivakasti. No enhän saanut tuntumaa pidettyä siinä härdellissä ja nosto oli vähän hölmö. Laukka kankeudestaan huolimatta lupaili potentiaalia keinuhevosta. Mystic hieman pyrki toisten imuun, joten käytin hyväkseni sen pienen jäljellä olevan pätkän; kokosin laukan ja siirryimme kauniisti nättiin raviin. Anthony oli hyvin tyytyväinen.

Seuraavat laukat oli ihanan rytmikkäitä, nostot parempia ja Mystic kuumeni loppua kohden. Viimeisellä laukkakierroksella Mystic lähti viilettämään pitkää sivua vähän liiankin edellä minua. En halunnut tappaa moottoria joten kaappasin istunnalla hevosen mukaani. Kulmaa lähestyttiin hallitusti, sain vielä koottua laukan kulmassa ja siirryttiin lähes koottuun raviin edellä olevan Applen perään. Wau! Mystic sai koko kaulan hieronnan siitä.

Loppuun tehtiin ravissa kolmi- ja nelikaarisia kiemurauria. En saanut Mysticiä vieläkään niin hyvin taipumaan kuin olisin (ja Anthonykin) halunnut. Muutenkin ruuna rupesi jo väsymään ja pyrki makaamaan kuolaimelle. Onneksi ei tarvinnut kauaa sinnitellä, kunnes saimme luvan siirtyä loppukäyntiin.

Hassu pikkuhevonen; raskas, mutta kuitenkin vastasi apuihin. Raahustettuamme tallille, vein Mysticin pesupaikalle. Pestessäkin piti pitää Mysticiä silmällä ettei joutunut sen hampaisiin. Pureminen oli sellaista ilmeetöntä haukkailua ja oikeastaan Mysticin ilmeestä tuli mieleen eräs appaloosaruuna Suomesta... Kun vein ratsuni takaisin karsinaan sain pienen hetken silittää sen silkkistä poskea, jolloin Mystic pisti silmät melkein kiinni ja sen pienen hetken olimme tyytyväiset kaverukset. Sitten se näykkäisi ilmaa ja näin ilmoitti olevan minun aika lähteä.

Piipahdin toimistossa kuittaamassa tuntini ja juttelin hetken Anthonyn kanssa. Hän kysyi tykkäsinkö Mysticistä ja haluaisinko jatkaa Cocon kanssa. Hän sanoi minun toimivan kummankin kanssa hyvin, mutta Mystic on suosittu eikä Cocolle ole niin helppo saada ratsastajia. Pari sekuntia mietittyäni sanoin jatkavani vielä Cocon kanssa. Pikkuponi pääsee viikonloppuna kisaamaan rataesteiden kansallisiin – sehän on pakko nähdä!

Kaappasin Cocon vihreälle, jonne marssittiin määrätietoisesti ja iloisesti. Varmaan kolme varttia Coco söi ja seuraili jutusteluani Renéen kanssa. Siinä auringon paahteessa sain auringonpistoksenkin, joka paheni iltaa kohden komeasti. Ugh. En enää ikinä unohda nesteyttävää urheilujuomaa ratsastuksen jälkeen! Lippiskin olis aika pop.

#12

Ponipäivä

Parin huonosti nukutun yön jälkeen, olin aivan naatti vaikka nyt sainkin täydet kahdeksan tunnin unet. Koko laiskan aamun mietin jaksanko lähteä tallille. Puoli kahdeksan jälkeen päätin reipastua, kiskaisin uudet rönttävaatteeni päälle ja tilasin taksin. Puoli yhdeksän aikoihin ei oikeastaan ollut enää paljoa tehtävissä, joten päätin hakea Cocon vihreälle.

Lintuja hevosten päällä ja pulut menee jopa ruokakuppiin, välittämättä isosta ruokailukaverista.

Karsinassa Coco otti aikansa ennen kuin se tuli luokse ja nurmelle se käveli poikkeuksellisen reippain askelin. Koska suurin osa hommista oli jo tehty, palkitsin ponin puolen tunnin laiduntamisella. Syömisen ohella puhalleltiin toistemme neniin ja hivuttauduttiin ihanan täykkäritamman Desireen kylkeen. Ruunan kiinnostusta 20-vuotiasta rouvaa kohtaan piti vähän toppuutella.

Aina seurusteluvalmis Coco-poni.

Vein Cocon karsinaan nauttimaan lounastaan (vaiko aamiaista – mene ja tiedä) ja seurustelin hetken tallikavereiden kanssa. Minulta kysyttiin ottaisinko Frostyn käsisyötettäväksi, joten lähdin etsimään kimoa poniruunaa. Frosty on todella eläväinen ratsastuskoulun poniksi ja vähän säikky. Se nurmellakin säpsähteli milloin mitäkin ääntä ja levottomasti siirtyi ruohotupolta toiselle. Sitten kun sen laiduntaminen meni lähinnä maan syömiseksi, vein sen takaisin karsinaan.

Sitten oli Mr Sheenin vuoro päästä kävelykoneesta takaisin karsinaansa. Tallin tapojen mukaisesti vein tummaruunikon ruunan ensin jalkapesulle. Sheen on ensimmäinen hevonen (sk n. 170 cm), joka pitää jalkansa ylhäällä itse ja muutenkin se oli kevyt siirreltävä. Se on vähän reppana ihottumaongelmineen, mutta kiva ja tarkkaavainen kaveri.

Ryhmä vapaaehtoisia karsinoiden siivoajia lähestyi Cocon asuintiloja, joten kävin hakemassa sen pesupaikalle nypittäväksi. Anthony oli antanut lainaan sellaisen leikkaavan harjakamman, joka nopeutti hommaa todella paljon! Coco on niin kiitollinen hoidettava, se tyytyväisenä torkkuu vaan vaikka sille tekisi mitä. Harjasta ei tullut tasainen, mutta lyhyempi kuten tilattiin! Tallityöntekijät naurahtelivat mun ja Cocon puuhille, kun poni pussaili ja söpösteli.

Apua. Joku muu saa tuon korjata...

Kun vein lainakammat takaisin toimistoon, sain Janetilta vinkin joka lyhentäisi yli puolella kilometrillä kävelymatkaani MRT-asemalle. Ja koska keskipäivä oli puolipilvinen ja reitti on muutenkin varjoisa, päätin kävellä noin kilometrin matkan metrolle.

En kuollaksenikaan muista tallin nimeä, joka tuossa matkan varrella on.

Viidakko valtaa hyvin pian kaiken. Mukava keli kävellä.