Arviointitunti Saddle Clubilla

Nyt en lainkaan tiedä mistä aloittaisin. Vaikkapa siitä, kun saavuin aamutohinoissaan olevalle ratsastuskoululle. 6-vuotias connemaratamma Jasmine odotti varustettuna karsinassaan, kun menin toimistoon hoitamaan maksun (30 min. 90 SGD ~57eur), sekä lainaamaan raipan. Minulle kerrottiin ohjaajani olevan Anthony ja näytettiin (luojan kiitos!) portaat selkään nousulle.

Jasmine sinnikkään toiveikkaana, joskin kohteliaasti nuuski kädet ja taskut namujen toivossa. Selkään päästyäni tunnustelin ponia tallin pihassa. Ensivaikutelma oli: kevyt kädelle ja istunnalle, raskas pohkeelle.

Ilmastointi, vessa, suihkut – kyllä täällä vaatteensa vaihtaa.

Anthony tuli esittäytymään ja kertoi, mitä arviointitunnilla haetaan. Hän ratsastaisi samalla yhden hevosen ja odottaa minun ratsastavan melko itsenäisesti, jotta hän näkee kuinka toimin. Kentälle paarustettiin peräkanaa ja hillitsin ehdotukseni sulkea portit, joita Anthony meille ratsunsa selästä avasi ja sulki.

Kentälle päästyämme heti ensimmäiseksi Anthony komensi ratsastamaan aktiivisempaa käyntiä. Hän halusi alkukäynnin olevan pitkää ja energistä, ohjat pitkänä vaikkakin tuntumalla. Noottia tulikin roikkuvista ohjista, hih. Ravissa yhtälailla yritin ihan hillerinä nostaa omaa energiatasoa, jotta saisin poninkin heräämään. Raippa toimi vaisusti pohkeen vahvistajana, mutta pikkuhiljaa me heräiltiin hommiin.

Anthony pyysi käynnissä ja ravissa pohkeenväistöjä, jotka ei odotetusti onnistuneet ravissa. Osaan raviväistöt juuri ja juuri lännenhevosella. Itsenäisemmillä pätkillä teinkin mielummin avo- ja sulkutaivutuksia ravissa.

Jasmine oli loistava opetusponi: antoi vain juuri sen verran kun pyydettiin. En yhtään ihmettele, että se on ratsastuskoulun rusettihai kouluradoilla. Onneksi sillä on myös hyvin pehmeät liikkeet, joten hieman lämmettyäni pystyin mukavasti istumaan harjoitusravissa.

Anthony kysyi otetaanko seuraavaksi laukkaa. Tietysti, tätihän laukkaa aina kun vain on mahdollista! Nostot oli vähän hakusessa, kun ei pohje mennyt ihan kunnolla läpi. Laukkaan kuitenkin päästiin ja siinä jopa pysyttiin. Ensin ympyrällä ja sitten Anthony antoi luvan siirtyä kaviouralle. Aloitimme vasemmasta laukasta, joka tuntui kankealta, joten nousin pian matalaan kevytistuntaan ja poni rentoutuikin heti. Ihana viilettää valkealla poniinilla pyörivää, pehmeää laukkaa.

Oikeassa kierroksessa laukka oli helpompi, jonka Anthonykin huomasi ja pyysi pidentämään ja lyhentämään laukkaa. Hienosti Jasmine vastasi apuihin – varsinkin siihen lyhentämiseen! Tästä saatiin kommentti: excellent, you are very comfortable in canter.

Loppuun tein muutamia ravi-laukka siirtymisiä ja ne alkoikin tuntumaan paremmilta. Loppuravissa pyysin venyttämään kaulaa ja ihan nätisti Jasmine rentoutui matalampaan muotoon. Tauoilla katselin Anthonyn (ja muiden) ratsastusta ja pidin näkemästäni.

Onko mahdollista saavuttaa flow siten ettei ratsasta tietoisesti? Kun Anthony ei kommentoinut istuntaani, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Annoin mennä vaan eikä ole hajuakaan, miten hullunkurisen etupainoisesti sitä on pötkitty menemään. Anthonyn vähäisistä kommenteista veikkaan, että ihan siedettäviltä näytettiin. Suurin muutos tehdään siihen energisyyteen. Tai ehkä saan joskus alleni sellasen Henkan näköisen ihanan täykkäriruunan, jonka ratsastaja valitteli liiallista energisyyyttä ;)

Puolituntinen meni tosi nopeasti, mutta silti tuntui kuin olisin tehnyt yli tunnin treenin. Eteen ratsastaminen 30 asteen helteessä oli todella, todella raskasta. Kun ei se Suomen oloissakaan mulle herkkua ole. Joten nolokseni myönnän, että jaksoin viedä satulan ja annoin tallipojan viedä ratsuni suihkuun. Kun olin juonut ja sopinut jatkosta toimistolla, kävin vielä kerran kiittämässä Jasminea ennen kotiin lähtöä.

Googletin jälkikäteen ohjaajani, eikä hän pelkästään näyttänyt pätevältä: Anthony Lowry.

Jasmine tunnin jälkeen pestynä odottelee kuivikkeita ja heiniä.