Avotaivutuksia ja raviväistöjä

Monet ratsastajat ovat lomilla, joten sain alleni Renéen tyttären vakioratsun nimeltään Samson. Olen itsekseni ratsastanut sillä noin vuosi sitten, Samsonin palailtua sairaslomalta. En ole näköjään edes kirjoittanut tästä tuskien tunnista, sillä taisin jättää leikin kesken. Samson vastusti kaikkea paitsi pitkin ohjin kävelyä, enkä sitten jaksanut ilman ohjaajan kannustusta etsiä keinoa saada sitä eteenpäin.

Tiesin, että Katinka oli työstänyt Samsonia pitkään ja perusteellisesti, joten lähdin hyvin luottavaisin mielin Samsonin kanssa kentälle. Tiukka tarhantäti asenteella ylläpidin reipasta käyntiä ja Katinkan saavuttua aloitimme työt. Katinka varoitti, että Samsonissa voi olla virtaa kun se ei ollut edellisenä päivänä liikkunut. Meillä ehkä saattaa olla erilainen käsitys virtaa täynnä olevasta hevosesta...

Samson on lyhyt- ja paksukaulainen, pullearunkoinen ja lyhytjalkainen ruuna. Se on oppinut, että raipan kosketus on yhtäkuin pysähtymisen merkki ja vaatii vakuuttelua ettei näin olekaan. Monet lapset pelkää käyttää Samsonilla raippaa, sillä se usein myös ryöstää jollei saa mielikseen pysähtyä. Onpa se joskus kuulemma juossut kentän aidasta läpikin. Minun kanssa se ei lähtenyt käsistä, kun huolellisesti ylläpidin yhdellä kädellä tasaista ohjastuntumaa vaikka pää vispasi ja toisella kädellä näytin raippaa, koskettaen tarvittaessa. Toki oikein ajoitettu raipankäyttö auttoi asiaa. Pian ei tarvinnut kuin näyttää tai hieman hipaista raipalla ja sain hevosesta toivotun reaktion.

Samson hakeutui satulan alle jo heti alkukäyntien jälkeen, lyhentäessäni ohjat. Kannuksia tarvitsin oikeastaan vain kaarevilla urilla, kun Samson työnsi väkisellä kylkeä ulos. Tehtiin paljon avotaivutuksia ja väistöjä. Pian nosteltiin laukkoja ja se herätti mustaruunikon ruunan vieläkin paremmaksi.

Samsonilla oli kumiset D-nivelet ja se onkin suustaan yllättävän herkkä. Kunnes tahtoo kaarevalla uralla nojata niihin puolella painostaan... Enkä ihan keksinyt, miten se sieltä nousee, kun ei auttanut eteenajo, ohjien nostaminen/nyppäseminen eikä näiden yhdistelmät. Pääsin vain kyntöaura-ajelulle. Hah.

Samsonilla ei ole mitenkään erityisen mukavat liikkeet ja kun takajalka vielä lumpsahtelee pois alta, ratsastaminen on aika epävakaista. Naama hyvin, hyvin punaisena ja hikisenä palasimme talliin. Otin suosiolla taksin kotiin.

#45

Kirjava keinuhevonen

Renéelle taas kiitos kuvista!

Kurkistin tuntilistaa ennen vaatteiden vaihtamista, joten tiesin laittaa kannukset Charlieta varten. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, miksi raaka hevonen pitää laittaa tunneille, turruttaa se niin että se tarvitsee kannukset. Hikoilin jo kun menin hakemaan ruunaa karsinasta. Jalustimia säätäessä Charlie sääti myös omiaan ja onnistui puremaan raipan poikki. Voi vitsit mikä vekara!

Muistin aloittaa määrätietoisen tätiratsastamisen heti alkuunsa ja taisin ansaita kakaralta muutaman kuuliaisuuspisteen. Kentälle saavuttua ratsastin alkukäynnit ohjat yhdessä kädessä ja raippa toisessa. Pyysin käynti-seis siirtymisiä, sekä tahdikasta kävelemistä. Raviin siirryttäessä minulla olikin jo ihan siedettävästi eteen liikkuva hevoinen. Ainakaan Anthony ei kertaakaan valittanut etanavauhtia ja kehuikin muutamaan otteeseen.

Charlie yritti kyllä tarjota virkkuukoukku hiipimistä tai pää pystyssä juoksemista, mutta rehellisesti se ei olisi selkäänsä nostanut. Polvet sillä nousi aina vaan ylemmäs, mitä kovempaa mentiin. Alkuun oli ohjaspituuttakin vaikea ylläpitää, kun yhtäkkiä hevonen kipristyi pikkurullalle ja taas hetken perästä meinasi nojata minut kaulalle.

Melko pian väistätimme hevosia käynnissä ja ravissa, Charlien liiratessa kauniisti oikealle. Meidän molempien vaikeassa oikeassa kierroksessa, väistöt vasemmalle olivat hyvin vaihtelevia. Jossain välissä huomasin ettei poni enää tuntenut vetoa uralle, vaan luotti luotsaukseeni. Kiva! Suunnilleen näillä main Charlie alkoi nostaa selkäänsä ja antautui rehelliselle kuolaintuntumalle. Tällöin oli niin helppoa auttaa sitä tasapainoilemaan voltilla, ja sain jopa pidettyä kyynärkulman, työntäessäni sitä kuuluisaa kottikärryä.

Laukkaaminen on kyllä Charlien bravuuri. Sillä on ihanan pehmeä, keinuhevosen laukka! Toki ratsastajaltaan se vaatii äärimmäistä keskittymiskykyä, jotta saa kömpelön lapsiruunan pysymään tolpillaan. Tänään onnistuin rumpauttamaan Charlien ylämäkeen aina kun se pyrki laukassa makaamaan ohjalle. Tuntui tosi hyvältä ja Anthonyltä tuli kehuja, mm. super raikasi aika monesti. Oikeaan kierrokseenkin laukattiin ihan siivosti, vaikka huomasin keräileväni vasenta ohjaa vähän väliä.

Loppuraveissa onnistuin houkuttelemaan Charlien rentoon eteen-alas hölkkään. Se jopa älysi pitää painonsa takaosalla, eikä kompuroinut ollenkaan. Se on kyllä sellanen kompura ja liukastelija ettei tosikaan. Oliko siltä männä viikolla kompastuessaan peräti pudonnut joku.

Kävelimme vielä nurmiradalla kierroksen ennen palaamista talliin. Suihkutin Charlien ja palautin sen karsinaansa. Kävin seurustelemassa Cocon kanssa hetken ennen kuin lähdin kahvilan kautta kotiin.

#44

Sääli ei kuulu satulaan

Polila on TAMMA: seurallisuus muuttuu hyvin äkkiä "älä koske muhun"

Tänään ratsastin kauniilla, rautiaalla tammalla Polila. Siinä todennäköisesti on täysiveristä ja/tai arabia, siitä kielii jalo pää, sirot piirteet ja todella seurallinen ja tarkkaavainen luonne. Talllilla oli kansalliset estekilpailut, joten tohinaa riitti. Kentälle mennessä Polila sai Bambi-halvauksen jonkun kahisevan teltan kohdilla, mutta arabimaiseen tuttuun tapaan jäi aloilleen ihmettelemään. Ja jälleen mulle tarjottiin taluttajaa. Jatkettiin täysin tyynesti omalle lohkolle areenaa – ilman taluttajaa.

Sain Polilan edelliseltä tunnilta hyvin lämmiteltynä. Vähän kävi sääliksi runnuttaa sitä liikkeelle. No eihän me sitten liikuttu mihinkään. Katinkalla alkoi keittää ja sitten keitti mullakin. Omaksuin lopputunniksi Nyt sitten perkele asenteen. Ohjat yhdessä kädessä ja raippa toisessa, kannukset jalassa. Tamma hakeutui pyöreäksi satulan alle heti. Katinka oli hetken huuli pyöreänä, kun tehtiin sulkutaivutuksiakin välillä yhdellä kädellä, käynnissä ja ravissa. On se kumma jos ei lännenratsastaja osaa poolohevosta yhdellä kädellä ratsastaa – vai kuinka?

Pohkeenväistöt ravissa tuttuun tapaan kivasti oikealle, mutta haasteellisesti vasemmalle. Yllättävää kyllä, mutta Polilalla ei ole kiva laukka. Vaikka se etenisikin ja kulkisi oikein päin, se on aika epämukavaa. Ei ainakaan tunnu pehmeältä, muttei myöskään isolta.

Hiki silmiä kirveltäen kävin pikapikaa vaihtamassa vaatteet ja syöksyin seuraavaan tapaamiseen.

#43