Virtaa ja voimaa

Pari edellistä kertaa Coco on ratsastuksen jälkeen puuskuttanut hirveästi. Mainitsin siitä viime kerralla Anthonylle, joka mumisi jotain klippaamisesta. Tiistaiaamuna Coco odotti karsinassaan karvattomana. Poissa olivat tupsutkin jaloista, häntä ja harja lyhennettynä. Otsatukan olivat sentään jättäneet.

Aamu oli suorastaan kylmä, kun koko yön oli satanut rankasti. Sekös teki hevosista vireitä. Yksi aikuinen ratsastaja tuli kentältä kävellen, ohjaajan taluttaessa tuntiratsua. Kuulin ohimennen jostain putoamisesta. Kentällä parikin hevosta poukkoili vielä jumppapallona, mutta niiden omistajat/liisaajat olivat paremmin kartalla ja saivat hevoset pian rauhoittumaan.

Cocokin oli alkuverkassa pirteänä eikä Anthony joutunut kertaakaan pyytämään aktiivisempaa käyntiä. Ratsastajia on niin paljon kesälomalla, että Cocokin on tainnut olla vähällä käytöllä. Väistöt meni ihan ok; viime kerrasta himpan paremmin vasemmalle, oikealle hyvin kuten ennenkin. Taivutukset olivat nyt vaikeampia vasemmalle kuin oikealle, ja se tuntui tosi oudolta.

Kevenneltiin vielä alkuraveja, kun naapurikentältä kuului Judithin huuto "lean back, lean back!". Ehdin juuri nähdä, kun Ella-ponin ratsastaja, aikuinen aloittelija, mätkähti etukautta kuperkeikalla maahan. Ella singahti kentän nurkkaan odottamaan Judithia, eikä ratsastajallekaan käynyt kuinkaan. Coco vähän tarkkaili tilannetta, mutta sen saa tosi helposti takaisin työmoodiin.

Ravissa Coco oli etupainoinen, enkä meinannut saada sitä ylös. Olimme ensimmäisinä laukkavuorossa ja Coco nosti täsmällisesti oikean laukan. Kipkopotimme reipasta, kolmitahtista ponilaukkaa kunnes aivan kohdallamme Paddy rymisteli  puomipinoa. Siitäkös singahdimme komeaan kiitolaukkaan.

Tyynesti ohjasin Cocon isolle ympyrälle, mutta tällä kertaa meni kaksi kierrosta ennen kuin poni rauhoittui. Tunsin Cocon pehmenevän ja ratsastin voimakkaammin taivutukseen. Ja hupsista, kun se taipuikin! Jatkoimme uralle ja tunsin pari kertaa Cocon jännittyvän, tilanteen kuitenkaan eskaloitumatta sen pitemmälle. Siirryttyämme käyntiin, olin aivan puhki. Anthony oli hirveän tyytyväinen ja hoki taas kuinka olen tavallisesti liian pehmeä ratsastaja. Mä en kertakaikkiaan halua ratsastaa niin voimalla kuin Anthony toivoisi. Enkä montaa minuuttia jaksaisikaan!

Lopputunti sujui ilman draamaa, vaikka havaitsin välillä jännittymistä. Mä olin ihan loppu ja piti silti ratsastaa loppukäynnissä jokaista askelta, ettei singottu minnekään. Huh. Upeaa käyntiä harpottiin tallille: pitkää, pyöreää ja rentoa. Kaveritkin ihailivat. On se halutessaan hieno poni!

Klippauskin teki hienosti tehtävänsä, sillä tallinpihassa Coco ei puuskuttanut lainkaan. Suihkun jälkeen laitettiin tallipojan kanssa sädemätälääkettä ponin kavioihin. Hyi, kun ne haisivat ja parista säteestä irtosi kevyellä kaapaisulla harmahtavaa möhnää.

Syöttely jäi lyhyeksi, kun lähdettiin puunkaatajia pakoon.

#18

Takapakkia ja edistystä

Ratsastus on sitten joskus turhauttavaa. Anthony oli palannut reissustaan kaitsemaan minua ja Julieta tiistain tunnille. Alkuverryttelyn käyntiväistöissä oli taas pientä lapaluisua vasemmalle. En millään keinoin saanut tänään ponia pysymään suorana siihen suuntaan. Oikealle Coco väisti suorastaan hienosti. Kevyessä ravissa tehtiin lähinnä paljon pääty-ympyröitä. Coco ei taipunut oikealle ja Apple luiskautteli lapaansa ulos. Paljon taivuttelua siis.

Raipan vaihto kädestä toiseen aiheutti ryntäilyjä, joten palasin alkuun. Eli pysäytin Cocon aina ennen kuin siirsin raipan toiseen käteen. Seisoessaan Coco vain nosti päänsä jännittyneesti, muttei rynnännyt mihinkään. Pentele kun Coco on niin nopea, että jos pyrähdyksessä pidätän hengitystä, pyrähdys muuttuu nanosekunnissa kiitolaukaksi. Jos taas onnistun hengittämään pyrähdyksen ajan normaalisti, poni ei ryöstä.

Kevyessä ravissa Coco on edistynyt niin, että saan sen ajoittain reisikontaktiin ja pidentämään askeltaan. Harjoitusravissa se onnistuu paremmin – Anthonyn hämmästykseksi. Voin vain olettaa, että yleensä ratsastajan istuessa Cocon satulaan, poni vain jännittyy lisää.

Laukkaaminen aloitettiin oikeasta kierroksesta, eli meille vaikeammasta. Laukka hieman etupainoista ja litteää, mutta kolmitahtista. Vasen laukka paremman tuntuista, mutta ilman myötäämistä sekin. Kolmatta kertaa laukatessa vasempaan kierrokseen Coco myötäsi istunnalle ja pohkeelle, joten en tarvinnut sisäohjaa asettamiseen. Hienoa! Laukkakin suuntasi jo melkein ylämäkeen.

Viimeinen laukkapätkä otettiin oikeaan kierrokseen. Yritin aluksi ilman sisäohjaa saada asetusta sisään – ei onnistunut. 'Pakotin' Cocon ympyrälle suoralla rungolla, kun ei kerran taivu. Vähän poni alkuun räpiköi, kunnes se älysi jujun. Muutaman ympyrän jälkeen pyysin taipumaan ja viimeinen kolmannes mentiin sisäohjan avulla lähes rehellisesti asettuneena. Anthony oli tyytyväinen ja kyllä se minullekin pitkän rupeaman päätteeksi tuntui hyvältä kehitykseltä.

Coco on nostoissa jo aika kiva, vaikkei se vieläkään ponnista laukkaan. Nostot tuli myös enempi vähempi 1-2 askelen viiveellä. Muutama viikko sitten Coco teki allani ainoat viiveettömät siirtymiset, kun Anthony runnutti meitä ravi-laukka-ympyrällä. Poni siis pystyy jos haluaa ja ratsastajan taito riittää.

Loppukävelyidenkin aikana sännähdettiin milloin mistäkin äänestä. Mietinpä vaan, onko poni taas ollut normaalia vähemmällä käytöllä...

Suihkun kautta suunnattiin vihreälle, jossa Coco välillä näytti etsivän piehtarointipaikkaa. Sen verran epäluuloisesti tarkkaili ympäristöään vieläkin, ettei kuitenkaan malttanut käydä maate.

#17

Raviväistöjä ja ryöstölaukkaa

Tiistaina saimme Julien kanssa seuraksemme Catherinen, kauniin Polila-tamman selässä. Katinka pisti meidät taas alkuun tekemään käyntiväistöjä ja ne sujui Cocon kanssa ihan kivasti. Parin keventelykierroksen jälkseen aloitettiin väistöt ravissa. Vasemmalle (eli Cocon ja minun vaikeaan kierrokseen) väistäessä auttoi raipan näyttäminen lavan suuntaan ja voimakas ulko-ohjan tuki. Näin töpöttelimme lähestulkoot suorana väistöä ravissa.

Laukatessa alkoi pöllöilyt. Milloin kentälle tuli kakkojen kerääjä tai milloin toinen ratsukko kolisteli kentän porttia. Ja Coco säntäili. Ryöstöjen välissä se meni ihan kivaa ponilaukkaa, kunnes taas singahdettiin karkuun. Sinkoilu irrotti jonkin verran lantion jäykkyyksiä, sillä Coco meni ihanaa, itseään kantavaa ravia lopuksi.

Kuulin sitten, että Cocolla oli takanaan peräti kaksi vapaapäivää. Eikä se tavallisesti muutoinkaan liiku kuin 1-2 kertaa päivässä. Ilmankos oli vähän draamailufiiliksillä.

Katinka ei tälläkään kertaa paljoa kävelyttänyt, joten olin aika höykyytetty kolmen vartin jälkeen. Cocokin pääsi lisäviilennyksille kävelykoneeseen ennen syöttelyä. Vihreällä aika jäi lyhyeksi, kun tuli kiire töihin. Pesupaikalla pesin Cocon hännän shamppoolla, kun se oli hangannut takapuoleensa haavan. Paksun jouhitupon alta häntäruoto hilseili voimakkaasti, joten poni sai nautinnollisen häntähieronnan.

#16

Jumppaa

Coco katsoi minua vähän ihmeissään, kun en ole pariin maanantaihin käynyt ja yhtäkkiä tupsahdin tunnin jälkeisenä päivänä. Tänään ratsastaisin jälleen itsenäisesti. Tallilla oli tosi hiljaista, joten vähin äänin noudin harjat ja aloitin pölyjen pyyhkimisen. Oikeasti, kun hevonen ei tarhaa eikä makaa omissa jätöksissään, se on hirmu puhdas. Puru on vaan kamalan pölisevää, hyi ja köh.

Harjaamisen lomassa löysin kutiavia kohtia ja poni otti onnellisena rapsutukset vastaan. Yllättäen voi mennä puoli tuntia puhtaan hevosen satuloimiseen. Hihi. Turparemmin kiinnittämistä piti odottaa peräti neljän haukottelun verran.

Alkukäynnit kävelimme Applen ja Julien seurassa nurmiradalla. Mutta voi apua – toisessa päässä rataa! Cocolla riitti pällisteltävää, kun radan viereisellä autotiellä kulki kaikenkuuloisia ja -näköisiä autoja. Eniten jännitettä aiheutti kuitenkin naapuritallin ratsukko, joka kipsutteli radan yläpuolelle nousevalla asfalttitiellä. Julie taisi olla vähän huolissaan ottaako Coco ritolat, vaikka se vain kipitti passikäyntiä niska jäykkänä. Poni toimi ihan samoilla keinoilla kuin arabitkin, ja sain sen nopeasti relaamaan.

Kentällä tein paljon kaarevia uria, käynnissä ja ravissa. Myötä- ja vastataivutuksessa. Jos jouduin vähänkään patistamaan käyntiä, otin kaareville mukaan lyhyitä käynti-ravisiirtymisiä. Pitkin ohjin. Vaikka pidin koko ajan tuntuman suuhun, ohjat oli oikeasti pitkät. Annoin Cocon myös mennä hitaampaa ravia ja huolehdin vain ettei poni ollut löysä. Ja sekös aiheutti kanssaratsastajissa ihmettelyä. Eräs vanhempi kilparatsastajaherra pysäytti hevosensa väliaidalle ja jäi tuijottamaan. Herra lienee oikein etevä ja pätevä, hänen raipankäyttönsä vaan joskus häiritsee Cocon kanssa työskentelyä.

Laukka vasemmalle tänäänkin nelitahtista, jos ei vähän antanut luukuttaa. Oikea laukka oli melkein asiallista ponilaukkaa. Sentäs kolmitahtista. Ympyröillä oli työlästä ratsastaa, joten kyllästyin ja rupesin pitkillä sivuilla ottamaan laukkaa uralta pois ja takaisin. Kilparatsastaja pysähtyi taas ihmettelemään. Niinkin yksinkertainen tehtävä on joillain hevosilla ollut vaikeaa. Mutta Coco pötki hienosti menemään molemmissa suunnissa.

Vein puuskuttavan ponin kävelykoneeseen lisäjäähyille ja kävin nesteyttämässä itseni. Vartin päästä vihreälle ja suihkuun. Coco nostelee ihanan kevyesti jalat ja tänään piteli itse takakaviotkin ylhäällä.

#14(2)