Menimme isolle estekentälle, jossa Pedjalle jo valmisteltiin rataa. Coco jännittyi kannakkeiden kilahdellessa ja puomien kahahdellessa hiekalla. Verryttelimme Pedjan tyypilliseen tapaan ravissa ja sitten ravi-laukkasiirtymisillä. Coco lähti jalasta viime viikkoa herkemmin, tikuttaessa ponilaukkaansa. Hetken ajan kaikki oli ihan ok. Pyörimme paljon esteiden ympärillä, jotta Coco lakkaisi hätkähtämisen joka kolahduksen ja kahahduksen kohdalla. Sitten laukkasimme pitkää sivua oikeassa kierroksessa, vastaan tuli suuri Albert vasemmassa. Emme edes olleet vielä ohitustilanteessa, kun Coco sätkäytti takaset vatsan alle – ja polle lähti. Ei Coco, vaan Albert! Saimme ponit kuriin ja hetken päästä olin toisessa päädyssä säätämässä toista jalustinta, kun näin Albertin ryykivän kohti. Kerkesin siirtää Cocon hieman kauemmas, kun Albert sladitti ohi. Jalustin lensi kaaressa kentältä ulos, Albertin ratsastajan kääntäessä ratsunsa ympyrälle. Albert hoksasi ratsastajan epätasapainon ja pukkasi. Ratsastaja lensi kaaressa kanveesiin, Albertin jäädessä paikoilleen seuraamaan tilannetta. Odotin Cocolta suurta draamaa, mutta se vain pällisteli aloillaan.
Tuntia jatkettiin harjoittelemalla sulkutaivutusta. Coco väenväkisellä yritti ylitaipua, jottei joutuisi astumaan takasilla kunnolla alle. Pedja kiipesi sen selkään selvittääkseen pulman. Coco jännittyi vieläkin enemmän ja näytti ihan espanjalaisponilta, tikuttaessaan yyber-lyhyenä. Mutta kuitenkin väisti hienosti pohjetta ja liiraili Pedjan pyytämään suuntaan. Vaihdettiin taas ratsastajaa ja otin raipan käteen. Ensin Coco pyrähteli raipan käytöstä eteenpäin, mutta sitten sain ohjattua liikkeen oikeaan suuntaan ja saimme joitain ihan hyviä taivutuksia. Muiden harjoitellessa ravissa, me vielä hinkattiin käyntiä.
Laukkaharjoituksena taivutimme puoli ympyrää liikkeen suuntaan ja toisen puoliskon liikkeestä pois. Coco tuntui tosi kankealta, mutta hiffattuaan tehtävän, antoi vähän paremmin periksi. Tällä kertaa loppuravit ei onnistunut pitkällä ohjalla, kun Coco vieläkin säpsähteli laukkaan. Jostain syystä se jännittää aina eniten estekentällä. Ennen talliin palaamista käytiin taas läpi tunnin anti ja jälleen Pedja kommentoi epävarmuuttani. Selvitimme kommunikoinnin tapaa ja uskon, että seuraava ratsastuskerta on taas vähän parempi.
Poni puuskutti taas siihen malliin, että kävin tilaamasa sille klippauksen. Dom kysyi, millaisen kuvan hän jättää lautaselle ja pyysin Batmanin. Eli hyvässä lykyssä ratsastan ensi kerralla Batman-ponilla, Batman-paidassa, hahaha.
#35
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti