Listasta ilmeni, että ratsastaisin Cocolla Pedjan ohjauksessa. Mielenkiintoni pilkahti, sillä kiinnosti kovasti tietää, miten hän näkisi Cocon jännittyneen tikkaamisen. Tyypilliseen tapaansa Pedja kyseli missä vaiheessa ratsastajat olivat ja myönsi ettei ollut nähnyt Cocoa liikkeessä juuri ollenkaan. Hymähteli vain, kun sanoin haasteeni olevan sama kuin kaikilla muillakin hevosilla: saada ne reagoimaan pohkeeseen.
Kentällä oli hiljaista, sillä osa ratsastajista oli varmaan vielä viettämässä kiinalaista uutta vuotta. Coco tuntui suht rauhalliselta ja sain pitää höyhenenkevyttä ohjastuntumaa. Pedja pyysi ensin lämmittelemään ravissa ja laukassa, huutaen välillä "I want him to gallop!". Mukanani ei ollut raippaa, kun en nähnyt yhtään vapaata kouluraippaa. Pedja kehotti läppäsemään ohjasperillä lavalle "like Western, you know". Joo, I know, mutta myönnän että pelotti millaisen reaktion Coco siitä tarjoaisi. Sitten tajusin, että korkeintaan lennetään muutama kierros kiitolaukkaa puolityhjällä areenalla... ja annoin mennä.
Heilautin kevyesti ohjat oikealta lavalta vasemmalle. Coco jännittyi säpsähtäen ja nosti laukan. Pää pystyssä laukattiin vain kulman verran, kunnes Coco lakkasi odottamasta JOTAIN ja jatkoimme hetken Coco-normaalia ponilaukkaa. Seuraavat laukannostot lähtivät pohkeesta ja hyytymisestä rumpautettiin jalasta oikein kunnon esteponin laukkaan. Siistiä!! Cocon korvat kääntyivät välillä höröön ja Pedja oli tyytyväinen. Haastetta lisäsi myös kylkeäni vaivannut kramppi. Coco-parka hätääntyi aina, kun kivultani pidätin hengitystä. Vaikka monta kertaa yritin saada kramppia laukeamaan, en onnistunut. Ratsastin siis laukkaosuudetkin kevyessä istunnassa.
Seuraava tehtävä oli kolmikaarinen kiemuraura ravissa, jonka jokaisen ympyrän puolivälissä koottiin ravia hieman. Muutoin kaaret pyrittiin ratsastamaan etenevästi. Coco lyhentää askelta helposti, vaikkakaan se ei pysty rehellisesti kantamaan itseään. Olin tosi yllättynyt, että Coco rentoutui pidentämään askeltaan vähän. Tähän päästiin vain parilla ohjasperien heilautuksella, ja lopuksi riitti kun nostin nyrkkejä hieman ylemmäs. Coco kiihdytti pää pystyssä hetken, mutta kun siitä seurasi vain kiitosta eikä suusta repimistä, se älysi tyynesti pitää parempaa tahtia yllä.
Pienen tauon jälkeen muutimme puoliympyrän osuudet laukaksi, joiden jälkeen piti siirtyä raviin ja jälleen laukkaan. Cocolle tämä oli ihan lastenleikkiä, joten Pedja nosti tasoa taas vähäsen. Puoliympyrä laukassa, siirtyminen parin raviaskelen jälkeen käyntiin ja laukannosto käynnistä. Nostot olivat käynnistä paljon vaikeampia, sillä Cocon lihakset ovat hieman heikot ja äärettömän jumissa. Pari ihan kelvollista kuitenkin saatiin läpi ja Pedja pyysi keventelemään loppuravit.
Kramppi tuntui niin ikävältä, että jäin ravissakin seisomaan jalustimille. "What are you doing, don't lean forward!" Yritin sopertaa jotain kevyestä istunnasta ja Pedja neuvoi pitämään painon keskellä satulaa. "You are most welcome to do that for half an hour if you like, but don't lean forward. Keep your balance, weight centered to help your horse." Ai että mä tykkään Pedjasta, häneltä ei sitten jää mikään huomaamatta!
Siirsin Cocon käyntiin ja poni pärskähteli muutaman kerran tyytyväisenä. Virneeni levisi tietenkin ihan mielipuoliseksi ja kehuin Cocoa hieromalla pitkään sen kaulaa ja lapoja. Loppukävelyt nurmiradalla, perusteellinen suihku ja Coco pääsi porkkanoiden kera karsinaansa. Jäin karsinan eteen juttelemaan Renéen kanssa ja Coco osallistui puhaltelemalla ajoittain naamaani. On se sitten söötti poni! Ehkä mä sittenkin jatkan vielä sen neljännenkin kerran jälkeen...
#34
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti