Pinkeä possujuna

Joululahjavekkaat: housut, kypärä, hanskat, chapsit ja kengät.

Tunnilla oli mukana iäkäs rouva, joka oli ratsastanut säännöllisesti viimeksi 20v sitten. Anthony pisti meidät sitten possujunaan ja siitäkös ei Coco tykkää. Tai tykkää liikaa. Mene ja tiedä. Liekö poni ehdollistunut, että kun jonossa mennään, siitä kaahataan ohi. Toisin sanoen tunti ei ollut järin miellyttävä. Jouduin vaatimaan opettajalta tarkempia ohjeita kuin "don't let him run", "halt him with less hands by preparing him more" (poni ryysii kaikkia apuja vastaan, alusta loppuun). Ei hän sitten oikeastaan osannut antaa parempia neuvoja, miten nämä asiat olisi pitänyt tehdä kun en kerran osannut omin neuvoin. Ohjeena oli, että pitää pistää poni liikkumaan reippaammin ja kun se ryysää, pysäytä ja kiitä. Anthony oli eri mieltä siitä, että minusta Coco mielellään ryykäämisen jälkeen pysähtyy kun sitten ei tarvi tehdä töitä. Ryysiminen on aina helpompaa kuin työskentely oikein päin. Näiden harjoitusten lisäksi pitäisi ympyrällä tehdä myötä -ja vastataivutuksia.

Joo. Tässä on nyt vähän miettimisen aihetta. Loppuun video meidän ponitikutuksesta, joka ei edes ole sieltä pahimmasta päästä.


#36

Tuhmia poneja

Urheiluliivien pukeminen kuudelta aamulla on yksi vastenmielisimmistä tehtävistä. Sen perään hyvänä kakkosena on sukkahousujen (lue: ratsastushousujen) päälle kiskominen. Anyway, sukkikset ja nahkachapsit jalassa olin Cocon kanssa valmis Pedjan tunnille.

Menimme isolle estekentälle, jossa Pedjalle jo valmisteltiin rataa. Coco jännittyi kannakkeiden kilahdellessa ja puomien kahahdellessa hiekalla. Verryttelimme Pedjan tyypilliseen tapaan ravissa ja sitten ravi-laukkasiirtymisillä. Coco lähti jalasta viime viikkoa herkemmin, tikuttaessa ponilaukkaansa. Hetken ajan kaikki oli ihan ok. Pyörimme paljon esteiden ympärillä, jotta Coco lakkaisi hätkähtämisen joka kolahduksen ja kahahduksen kohdalla. Sitten laukkasimme pitkää sivua oikeassa kierroksessa, vastaan tuli suuri Albert vasemmassa. Emme edes olleet vielä ohitustilanteessa, kun Coco sätkäytti takaset vatsan alle – ja polle lähti. Ei Coco, vaan Albert! Saimme ponit kuriin ja hetken päästä olin toisessa päädyssä säätämässä toista jalustinta, kun näin Albertin ryykivän kohti. Kerkesin siirtää Cocon hieman kauemmas, kun Albert sladitti ohi. Jalustin lensi kaaressa kentältä ulos, Albertin ratsastajan kääntäessä ratsunsa ympyrälle. Albert hoksasi ratsastajan epätasapainon ja pukkasi. Ratsastaja lensi kaaressa kanveesiin, Albertin jäädessä paikoilleen seuraamaan tilannetta. Odotin Cocolta suurta draamaa, mutta se vain pällisteli aloillaan.

Tuntia jatkettiin harjoittelemalla sulkutaivutusta. Coco väenväkisellä yritti ylitaipua, jottei joutuisi astumaan takasilla kunnolla alle. Pedja kiipesi sen selkään selvittääkseen pulman. Coco jännittyi vieläkin enemmän ja näytti ihan espanjalaisponilta, tikuttaessaan yyber-lyhyenä. Mutta kuitenkin väisti hienosti pohjetta ja liiraili Pedjan pyytämään suuntaan. Vaihdettiin taas ratsastajaa ja otin raipan käteen. Ensin Coco pyrähteli raipan käytöstä eteenpäin, mutta sitten sain ohjattua liikkeen oikeaan suuntaan ja saimme joitain ihan hyviä taivutuksia. Muiden harjoitellessa ravissa, me vielä hinkattiin käyntiä.

Laukkaharjoituksena taivutimme puoli ympyrää liikkeen suuntaan ja toisen puoliskon liikkeestä pois. Coco tuntui tosi kankealta, mutta hiffattuaan tehtävän, antoi vähän paremmin periksi. Tällä kertaa loppuravit ei onnistunut pitkällä ohjalla, kun Coco vieläkin säpsähteli laukkaan. Jostain syystä se jännittää aina eniten estekentällä. Ennen talliin palaamista käytiin taas läpi tunnin anti ja jälleen Pedja kommentoi epävarmuuttani. Selvitimme kommunikoinnin tapaa ja uskon, että seuraava ratsastuskerta on taas vähän parempi.

Poni puuskutti taas siihen malliin, että kävin tilaamasa sille klippauksen. Dom kysyi, millaisen kuvan hän jättää lautaselle ja pyysin Batmanin. Eli hyvässä lykyssä ratsastan ensi kerralla Batman-ponilla, Batman-paidassa, hahaha.

#35

Hyvää perusratsastusta

Suunnittelin ainakin viikon verran, etten jatkaisi enää ratsastusta Singaporessa. Aamuherätykset ovat välillä olleet todella vaikeita, eikä ratsastus oikein ole tuntunut etenevän mihinkään. Päätin raahautua tallille ainakin seuraavat neljä viikkoa, koska Saddle Clubilla on kahden viikon irtisanomisaika ja tunnit myydään neljän kerran paketeissa.

Listasta ilmeni, että ratsastaisin Cocolla Pedjan ohjauksessa. Mielenkiintoni pilkahti, sillä kiinnosti kovasti tietää, miten hän näkisi Cocon jännittyneen tikkaamisen. Tyypilliseen tapaansa Pedja kyseli missä vaiheessa ratsastajat olivat ja myönsi ettei ollut nähnyt Cocoa liikkeessä juuri ollenkaan. Hymähteli vain, kun sanoin haasteeni olevan sama kuin kaikilla muillakin hevosilla: saada ne reagoimaan pohkeeseen.

Kentällä oli hiljaista, sillä osa ratsastajista oli varmaan vielä viettämässä kiinalaista uutta vuotta. Coco tuntui suht rauhalliselta ja sain pitää höyhenenkevyttä ohjastuntumaa. Pedja pyysi ensin lämmittelemään ravissa ja laukassa, huutaen välillä "I want him to gallop!". Mukanani ei ollut raippaa, kun en nähnyt yhtään vapaata kouluraippaa. Pedja kehotti läppäsemään ohjasperillä lavalle "like Western, you know". Joo, I know, mutta myönnän että pelotti millaisen reaktion Coco siitä tarjoaisi. Sitten tajusin, että korkeintaan lennetään muutama kierros kiitolaukkaa puolityhjällä areenalla... ja annoin mennä.

Heilautin kevyesti ohjat oikealta lavalta vasemmalle. Coco jännittyi säpsähtäen ja nosti laukan. Pää pystyssä laukattiin vain kulman verran, kunnes Coco lakkasi odottamasta JOTAIN ja jatkoimme hetken Coco-normaalia ponilaukkaa. Seuraavat laukannostot lähtivät pohkeesta ja hyytymisestä rumpautettiin jalasta oikein kunnon esteponin laukkaan. Siistiä!! Cocon korvat kääntyivät välillä höröön ja Pedja oli tyytyväinen. Haastetta lisäsi myös kylkeäni vaivannut kramppi. Coco-parka hätääntyi aina, kun kivultani pidätin hengitystä. Vaikka monta kertaa yritin saada kramppia laukeamaan, en onnistunut. Ratsastin siis laukkaosuudetkin kevyessä istunnassa.

Seuraava tehtävä oli kolmikaarinen kiemuraura ravissa, jonka jokaisen ympyrän puolivälissä koottiin ravia hieman. Muutoin kaaret pyrittiin ratsastamaan etenevästi. Coco lyhentää askelta helposti, vaikkakaan se ei pysty rehellisesti kantamaan itseään. Olin tosi yllättynyt, että Coco rentoutui pidentämään askeltaan vähän. Tähän päästiin vain parilla ohjasperien heilautuksella, ja lopuksi riitti kun nostin nyrkkejä hieman ylemmäs. Coco kiihdytti pää pystyssä hetken, mutta kun siitä seurasi vain kiitosta eikä suusta repimistä, se älysi tyynesti pitää parempaa tahtia yllä.

Pienen tauon jälkeen muutimme puoliympyrän osuudet laukaksi, joiden jälkeen piti siirtyä raviin ja jälleen laukkaan. Cocolle tämä oli ihan lastenleikkiä, joten Pedja nosti tasoa taas vähäsen. Puoliympyrä laukassa, siirtyminen parin raviaskelen jälkeen käyntiin ja laukannosto käynnistä. Nostot olivat käynnistä paljon vaikeampia, sillä Cocon lihakset ovat hieman heikot ja äärettömän jumissa. Pari ihan kelvollista kuitenkin saatiin läpi ja Pedja pyysi keventelemään loppuravit.

Kramppi tuntui niin ikävältä, että jäin ravissakin seisomaan jalustimille. "What are you doing, don't lean forward!" Yritin sopertaa jotain kevyestä istunnasta ja Pedja neuvoi pitämään painon keskellä satulaa. "You are most welcome to do that for half an hour if you like, but don't lean forward. Keep your balance, weight centered to help your horse." Ai että mä tykkään Pedjasta, häneltä ei sitten jää mikään huomaamatta!

Siirsin Cocon käyntiin ja poni pärskähteli muutaman kerran tyytyväisenä. Virneeni levisi tietenkin ihan mielipuoliseksi ja kehuin Cocoa hieromalla pitkään sen kaulaa ja lapoja. Loppukävelyt nurmiradalla, perusteellinen suihku ja Coco pääsi porkkanoiden kera karsinaansa. Jäin karsinan eteen juttelemaan Renéen kanssa ja Coco osallistui puhaltelemalla ajoittain naamaani. On se sitten söötti poni! Ehkä mä sittenkin jatkan vielä sen neljännenkin kerran jälkeen...

#34

Lomalta paluu

7.1.2017 Jäykempääkin jäykempi Coco ja aikaeroväsynyt lomalta palannut. Ei kirjoittamisen arvoista sanottavaa tästä rypistyksestä.

#33