Mikä on hevosen leposyke, lämpötila ja mitkä ovat kivun merkkejä. Mistä tietää, että hevonen on terve. Kuinka usein kengitetään ja raspataan, ja milloin kutsutaan eläinlääkäri. Mitä hevosen ruokinnassa on otettava huomioon ja miten nopeasti sitä voi muuttaa. Miten hevosen ruoansulatus toimii. Kysymykset olivat hurjan helppoja, kun on nappulasta asti tehnyt muutakin kuin ratsastanut. Muille se ei ollut ihan niin selkeää ja keskustelut olivat kiinnostavia. Ainoa missä arvelin yläkanttiin, oli kavion kasvu: kuinka nopeasti kavio kasvaa koko mittansa. Kavio-ongelmaisia seuranneena, se tuntuu paljon pidemmältä kuin 9 kuukautta!
Taivas alkoi seljetä ja Anthony tarjosi, että saisimme ratsastaa itsenäisesti jos halusimme. Maksu peritään joka tapauksessa, sillä Saddle Clubin ainoana selkeänä miinuksena se ei ota vastuuta tuntien peruuntumisesta edes sään takia. Jos ei sään takia voi ratsastaa, tarjotaan sijaistoimintona teoriaa. Aika kallista teoriaa 74 euron hintaan...
Anthony oli valinnut minulle Casperin, jolla ei oltu viime kuukausina ratsastettu paljoa. En oikein saanut selville miksi. Kirjava ruuna oli lihasköyhä ja vaappui tasapainottomana jo käynnissä. Meillä ei synkannut sitten yhtään: en meinannut saada hevosesta irti käyntiä kummempaa. Raipasta takamukselle tuli mielenosoituksellinen pukki ja kun kääntäessä väänsi väkisin lapaa ulos sai raipasta kaulalle, tuli köyryhyppy. Sillain etu-taka-etu-takaloikkaa humputeltiin, kunnes sain tosi nättejä siirtymisiä käynnistä raviin. Jahka laukka nousi, se pysyi huolellisella ylläpidolla tasatahtisena.
Pidin suosiolla hikijumpan lyhyenä, sillä seuraavana vuorossa oli Coco-murunen. Ai että tuntui kotoisalta poninselältä! Päätin ottaa Anthonyn kehottamat suuret taivuttelut ohjelmaan ja jättää muut temput tulevaisuuteen. Coco vertyessään taipui ihan nätisti käynnissä ja ravissa, mutta edelleenkään en saanut ravia venymään. Se ei selvästikään ole sateisena viikkona päässyt tarhaan, kun oli niin kankea.
Tarhauksen puute oli selvintä laukassa: vaikeasti ylläpidettävä oli. Poni otti vain yhdet ritolat, kun tunsi minun voimieni loppuvan ja turhautumisen tunteen. On se himputin paljon herkempi reagoimaan ihmisen mielialaan kuin koulun hevoset keskimäärin. Cocoa ei yhtään jännittänyt pieni työmaa kentän laidalla, vaan nätisti käänsi korvansa takaisin minuun, kun huomautin herpaantumisesta.
Vihreällä Coco taas otti kovasti kontaktia ja puhalteli naamalle syömisen ohella. Harmittavasti piti jo yhdeltätoista kiirehtiä takaisin kotiin perheen luokse.
#21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti