Herätin ruunan reippaasti heti alkuun ja se tuntuikin heti edelliskertaa mukavammalta. Tavoitteeni oli, ettei Katinkan tarvitsisi nousta selkään. Viimeksi se pisti Djangon juoksemaan läpi kaikista avuista, eli yksi haaste vaihtui suoraan toiseen. Minun ei tarvinnut koko tunnin aikana kuin pari kertaa muistuttaa etenemisestä ja Django kuunteli nöyrästi apuja.
Sain korjattua oikean olkapääni paikoilleen, joten hevonenkin kulki paremmassa tasapainossa. Ravipohkeenväistöt sujui ihan kivasti ja laukkakin eteni paremmin. Djangon turvan täristäminen häiritsi vähemmän tällä kertaa ja ruuna tarjosi selkäänsä satulan alle. Ihan hyvillä mielin tällä kertaa lopetettiin.
#39
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti