Tiistaina saimme Julien kanssa seuraksemme Catherinen, kauniin Polila-tamman selässä. Katinka pisti meidät taas alkuun tekemään käyntiväistöjä ja ne sujui Cocon kanssa ihan kivasti. Parin keventelykierroksen jälkseen aloitettiin väistöt ravissa. Vasemmalle (eli Cocon ja minun vaikeaan kierrokseen) väistäessä auttoi raipan näyttäminen lavan suuntaan ja voimakas ulko-ohjan tuki. Näin töpöttelimme lähestulkoot suorana väistöä ravissa.
Laukatessa alkoi pöllöilyt. Milloin kentälle tuli kakkojen kerääjä tai milloin toinen ratsukko kolisteli kentän porttia. Ja Coco säntäili. Ryöstöjen välissä se meni ihan kivaa ponilaukkaa, kunnes taas singahdettiin karkuun. Sinkoilu irrotti jonkin verran lantion jäykkyyksiä, sillä Coco meni ihanaa, itseään kantavaa ravia lopuksi.
Kuulin sitten, että Cocolla oli takanaan peräti kaksi vapaapäivää. Eikä se tavallisesti muutoinkaan liiku kuin 1-2 kertaa päivässä. Ilmankos oli vähän draamailufiiliksillä.
Katinka ei tälläkään kertaa paljoa kävelyttänyt, joten olin aika höykyytetty kolmen vartin jälkeen. Cocokin pääsi lisäviilennyksille kävelykoneeseen ennen syöttelyä. Vihreällä aika jäi lyhyeksi, kun tuli kiire töihin. Pesupaikalla pesin Cocon hännän shamppoolla, kun se oli hangannut takapuoleensa haavan. Paksun jouhitupon alta häntäruoto hilseili voimakkaasti, joten poni sai nautinnollisen häntähieronnan.
#16
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti