Polvituet käytössä

Django rapsuttaa vastapalvelukseksi kassiani.

Parin viikon sairastelun jälkeen päätin riskeerata ja lähdin Djangon kanssa ratsastustunnille. Katinka aloitti tunnin käyntiväistöillä. Djangon käärmekaulan hallitsemiseminen vaati suurimman osan huomiostani ja kai ne koivetkin kävivät välillä ristissä.

Ravityöskentely oli tänään jotenkin vaikeaa. Nojasin jatkuvasti polvitukiin, senkin jälkeen kun sain hevosen rullaamaan itse eteen päin. Tasaisen ohjastuntuman pitäminen oli tosi vaikeaa, vaikkei Django vispannut päätään. Ruuna osaa jotenkin tärisyttää päätään niin, että ohjien pitäminen on epämiellyttävää. Katinka käski jatkuvasti 'eteen päin!', 'potki, potki', 'ulko-ohja, sisäpohje', mutta Djangolle menikin sisäpohje helposti läpi, kun ensin tuuppasin hevosen suoraksi ulkopohkeella. Hah.

Ravipohkeenväistöt oli melkein yhtä turhia kuin käynnissäkin, mutta kai siellä pari onnistunuttakin oli. Laukassa aloin epäilemään ettei Django ole päässyt tunneille ihan niin usein. Laukka ei oikein edennyt helposti ja kun kannustin raipalla, Django vain meni syvemmälle kuolaimen taakse korvat luimussa. Nousin kevyeeseen istuntaan ja rumpautin pari kierrosta reipasta laukkaa, enkä antanut jumitella kaareville urille. Alkoi se laukka sitten vähän etenemäänkin ja pystyin istumaan satulaan.

Palasimme talliin juuri ennen kuin alkoi sataa. Kävin moikkaamassa Cocoa ja lähdin uupuneena taksin takapenkillä kotiin.

#38